. Crime Time 2012.
Sodan musta pyörre kuljettaa Mujusta
Musta pyörre kuvaa syksyä 1942 Helsingissä, Petroskoissa ja Berliinissä. Käsipuoliluutnantti Väinö Mujunen houkutellaan taas Valpon eli Valtiollisen poliisin leipiin. Työn ohessa Mujunen suree kuolleita naisiaan, mutta uusia naisystäviä tuntuu hänelle siunaantuvan ihan jonoksi asti.
Valpossa Mujunen joutuu tekemisiin sekä maanalaisen partisaanijoukkion kanssa että saksalaisten vaatiman juutalaispakolaisten karkotuksen kanssa. Mujunen ei mielellään tee Heil Hitler -tervehdystä eikä pidä rinnassaan saksalaisilta saamaansa kunniaristiä, mutta saksalaisten kanssa pitää jotenkin tulla toimeen.
Tapani Bagge onnistuu mielestäni hyvin sota-ajan tunnelman ja sen levottoman, väliaikaisen tuntuisen ilmapiirin kuvauksessa. Korviketta juodaan, ihmisillä on salaisuuksia, huolia sukulaisistaan, junat ovat täynnä, pokka pitää aina pitää, koskaan ei voi olla varma uuden ihmisen taustoista.
Yllättävintä tässä kirjassa oli mielestäni äänislinnan eli Petroskoin suomalaisten pitämän keskitysleirin kuvaus. Mujunen ujuttautuu sinne vangiksi ja saa kunnon höykytyksen heti kättelyssä. Jos kuvattu mukilointi ja muu pahoinpitely on ollut vakiokäsittelyä vankien sisäänajossa, suomalaiset lienevät olleet jopa raaempia kuin saksalaiset.
Kirjan nimi Musta pyörre ilmeisesti tarkoittaa sodan ihmisiä imaisevaa pyörrettä. Joskus on ymmärrettävä hävitä, kerta kaikkiaan on kadottava johonkin henkensä säilyttääkseen. Tai sitten musta pyörre imaisee jonkun avantoon, kaataa ojaan, pakottaa syöksymään kuruun. Sota-aika vaatii veronsa.
Ritva Sorvali