. Karisto 2007
Jokisen dekkari analysoi nasevasti yhteiskuntaa
”Viha on paha vieras” on dekkarikirjailija Seppo Jokisen kahdestoista kirja. Se on hyvä kirja, uskottava, vaikuttava ja tärkeistä asioista kertova kirja. Kaiken kaikkiaan Seppo Jokisen koko tusina on erinomainen lisä suomalaiseen dekkarikirjallisuuteen.
Viha on todellakin paha vieras eikä sitä kannattaisi päästää elämäänsä asumaan. Jokisen kirjassa vihan riivaama ihminen pitää koko kerrostaloa pelon vallassa päiväkausia. Aikaisemmin samaa taloa on vainonnut talokyttä, jokapaikan nuuskija, joka on kaikkeen puuttumalla ärsyttänyt ihmiset äärimmilleen. Kun talokyttä lopulta monien tyydytykseksi surmataan, ärsytyksen tilanne tulee pelko.
Jokinen on rakentanut kirjan tarinan kaikilta osin pitäväksi. Kerrostaloa pihdeissään pitävään pahaan ja vihaan on tässä kirjassa hyvät syyt. Paha ei myöskään ole pesiytynyt vain yhteen ihmiseen, vaan ainakin häivähdys siitä kulkee useimpien varjona. Oikeastaan kaikki epäillyt ovat paljon pahempia kuin se henkilö, joka kirjan lopulla tunnustaa tehneensä rikoksen.
Kirjan päätarinan taustalta löytyy konkurssia, työttömyyttä, epäoikeudenmukaista kohtelua, avioeroa, huonoa tuuria. Mutta sieltä löytyy myös toinen tarina, joka aiheutti kaiken edellä kuvatun, mutta joutui sentään edes jollain tavalla myös vastuuseen. Eli Seppo Jokisen kuvaamassa maailmassa oikeus edes joskus ja jossain määrin toteutuu. Paha ei jää juhlimaan päällimmäiseksi.
Tässä kirjassa Jokinen kuljettaa poliisien perhe-elämää sopivan laimeasti tutkinnan ohessa. Tuntuu aivan luonnolliselta, että kun meneillään on vakava rikostutkinta, poliiseilla ei ole aikaa keskittyä vaimoihin tai naisystäviin. Tuolloin mielenkiinto on aivan muualla niin poliiseilla kuin lukijoillakin. Komisario Koskisen Linneasta on kehittynyt viisas poliisin naisystävä.
Tärkeää tässä kirjassa on myös kieli. Poliisien keskinäinen sanailu on huvittavaa, paikoin suorastaan herkullista. Jokinen on kehittänyt itselleen suorastaan oman tyylin kuvatessan Tampereen Sorin poliiseja, jotka ovat työskennelleet kauan yhdessä ja ymmärtävät toisensa puolesta sanasta. Heillä on myös omia sisäpiirin vitsejään ja koeteltuja tapoja ärsyttää toinen toisiaan. Mutta heillä on myös huoli ja vastuu toisistaan.
Seppo Jokisen kirjoja lukiessa suorastaan hämmästyy siitä, miten paljon nykyajan yhteiskunnallisia ongelmia ja miten erilaisia perhetilanteita hänen kirjojensa sivuilla risteilee. Hyvä dekkari on analyysi tästä päivästä, tämän ajan yhteiskunnasta. Se on läpileikkaus siitä, mitä todella tapahtuu.
Kun tämä kaikki vielä kerrotaan nasevalla ja lyhyellä dialogilla, johon luontevasti ujuttautuu päähenkilöiden herkullinen itseironia, on vaikea kuvitella mikä muu kirja tempaisi lukijan paremmin valtoihinsa.
Ritva Sorvali