. Wsoy 1990.
Tuomari Dee kohtaa tulevat apulaisensa
Kiinalaisissa kultamurhissa tuomari Dee tutustuu tuleviin apulaisiinsa Ma Joongiin ja Chiao Taihin. Nämä yrittävät aluksi ryöstää tuomarin, mutta kun ryöstö keskeytyy sotilasosaston ilmaannuttua paikalle, ja tuomari pelastaa ryöstäjät sotilaiden kynsistä, ryöstäjät hieman myöhemmin pyrkivät tuomarin palvelukseen.
Tuomari on komennettu syrjäiseen Peng-lain satamakaupunkiin piirituomariksi. Edellinen tuomari on kuollut epämääräisissä oloissa, joten ensimmäinen tutkinta kohdistuu juuri edeltäjän oletettuun murhaan. Käy ilmi, että vanha tuomari on ollut kohtalaisen löyhämoraalinen ja kuljettanut muun muassa ilotyttöjä asunnolleen.
Kirjassa sivutaan myös yliluonnollisia ilmiöitä, vanha tuomari ikään kuin kummittelee ja ihmistiikeri peloittelee kaupungin asukkaita. Miesten tukka on päälaella nutturalla ja riisin ohella syödään myös makaronia. Koska ollaan satamakaupungissa, monet bordellit ovat laivoilla, joihin tuomari Deen apulaiset oitis suunnistavatkin.
Oikeusistunnot ovat samalla tiedotustilaisuuksia, joten niissä on yleensä väkeä. Tuomarilla saattaa olla päivän mittaan kaksikin istuntoa, joissa käsitellään sekä meneillään olevia murhatutkimuksia että pienempiä riitajuttuja kuten maanviljelijöiden rajariitaongelmia. Hyvin yleisiä ovat myös ilmoitukset vaimojen tai tyttärien katoamisesta.
Tämän kirjan pääaihe, kullan salakuljetus, hoidetaan ovelasti. Sen ympärillä pyörii koko seudun väki, bordellin pitäjät, luostarit, laivanvarustajat, sotilasosasto. Ollaan aivan Korean rajamaakunnassa, joten korealaisia sotapakolaisia hiippailee kaupungin kaduilla.
Tuomari Dee saa oivalluksia rikosjuttuihin milloin mistäkin, tässä kirjassa hän keksii johtolangan katsellessaan teatteriesitystä. Sekä ratsastamalla että kannattamalla itseään kantotuolissa pitkin kaupunkia Dee suunnistaa paikasta toiseen.
Ritva Sorvali