Ritvan tekemä dekkaripäiväkooste 2014

Ritvan tekemä dekkaripäiväkooste 2014

Kouvolan XVIII Dekkaripäivillä pe-la 6.6.-7.6. 2014 kuultiin lukuisia luentoja ja keskusteluja. Tässä pieni kooste niitä varten, jotka eivät tänä vuonna päässeet paikalle.

(Tämän vuoden yleisöpalautteista nousi esiin hotellin saamisen vaikeus. Joten jos tarvitset ensi kesänä hotellia, varaa se jo nyt. Sen voi perua kuukautta ennen tapahtumaa. Dekkaripäivät pidetään Kouvolassa ensi kesänä pela 5.-6.6.2015.)

Vihamärehtiminen tuhoaa kostajankin

Oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm puhui koston psykologiasta käytännön esimerkkien avulla. Hän on ollut tutkimassa esimerkiksi Suomen kouluampujien psykologiaa ja löytänyt sieltä selviä koston motiiveja. Ampujat ovat kokeneet itse epäoikeudenmukaisuutta ja halunneet muidenkin voivan huonosti, jopa kuolevan. Kosto on viesti; minua ei ole huomioitu.

Toinen hurja koston näyttämö ovat eroperheiden huoltajuusriidat, joita puidaan eri tuomioistuimissa. Tuolloin toisen osapuolen tietoinen mustamaalaaminen ja suoranainen valehtelu lapselle voivat aiheuttaa tälle traumaperäisen stressihäiriön. Myös jatkuva vihamärehtiminen ja omissa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksissa piehtaroiminen johtavat ennemmin tai myöhemmin kostoon.

Pelottavia olivat Häkkänen-Nylundin näyttämät käyrät, joiden mukaan kostoherkät persoonallisuuspiirteet kuten narsistisuus ja psykopaattisuus ovat lisääntymässä ja vastaavasti ihmisten empatiakyky vähenemässä. Meidän kaikkien kannattaa kuitenkin viedä sitä viestiä, että kosto ei ole sankaruutta eikä kostosta pääse kostamalla. Anteeksianto on sankaruutta.

Kirjoittamisessa tärkeää kuunteleminen

Näytelmäkilpailun päätuomari, teatterinjohtaja Henrik Timonen, opasti että näytelmänkirjoittamisessa tärkeintä on kuunteleminen. Kun pääsee roolihenkilöiden nahkoihin, nämä alkavat puhua. Luontevia repliikkejä syntyy kun kuuntelee herkästi. Henrik Timonen valitsi kirjoituskilpailun voittajiksi helsinkiläisen Elina Kilkun näytelmän Jäädä saa julma maa ja havumäkeläisen Marita Kärkkäisen näytelmän Yksi kana ja kolme ateriaa. Näistä julkaistiin kirja Puhutaan huomenna rakas.

Suomalaisena maailmalle

Kirjailija Martti Linna kertoi kirjansa Ahventen valtakunta tiestä ranskankieliseksi käännökseksi. Hän puhui siitä keneen kaikkiin piti olla yhteydessä, miten raakakäännös tehtiin ja millainen vastaanotto kirjalla on Ranskassa ollut. Ahventen valtakunta kertoo suomalaisesta miehestä, kalastajasta, jonka vaimo katoaa. Mies on kuitenkin niin kalastamisensa lumoissa, että kaikki muu on hänelle toisarvoista.

Martti Linna korosti sitä, että suomalaisuus tarkkaan kuvattuna kiinnostaa maailmalla. Hitaasti etenevä kalastajan vaimon etsintä, tyhjällä kesämökillä viipyily, veneen tuijottaminen, kalansuomujen haistelu, kaikki tämä vetoaa ranskalaisiin.

Henkilöön pitää voida samaistua

Kouvolalainen eläkkeellä oleva poliisi Kimmo Hyvärinen kertoi lukukokemuksistaan.  Hänen esimerkeistään jäi mieleen erityisesti Sakari Pälsin poikakirja Vallesmannin Arvo ja minä. Siinä pojat seurailevat muun muassa talon piikoja Hämäräsilmä-Alinaa ja Herasilmä-Huldaa, siantappoa ja muuta 1900-luvun alun pikkupaikkakunnan elämää. Kimmo Hyvärisen pitää jäädä lukukoukkuun heti kirjan alussa, ja yksi koukkuun jäämisen tapa on samaistua johonkin henkilöön.

Dekkariseura täyttää 30 vuotta

Suomen dekkarisuran nykyinen puheenjohtaja Leena Korsumäki kertoi seuran perustamisesta vuonna 1984, sen historiasta ja aikaansaannoksista. Näitä ovat esimerkiksi lukuisat kirjat, vuosittainen johtolankavoittajan valitseminen ja kaikenlainen dekkarikirjallisuuden esillä pitäminen, joka toteutuu parhaiten seuran lehden Ruumiin kulttuurin avulla. Varsinainen juhla on syyskuussa 2014.

Vuoden johtolankavoittaja Timo Sandberg

Vuoden 2013 johtolangan voitti Timo Sandberg Lahden historiaan pureutuvalla kirjallaan Mustamäki. Se kertoo Lahden 1920-luvusta, kieltolaista ja kansalaissodan jälkeisestä kytevästä vihasta puolin ja toisin. Valkoisten mielestä liian moni jäi henkiin ja punaisten mielestä liian moni kuoli. Niinpä molemmat puolet hiovat kirveitään etenkin yön tunteina.

Timo Sandberg kertoi kuulleensa näitä tarinoita sukunsa ihmisiltä ja istuneensa melkoiset ajat eri arkistoissa tutkimassa faktoja. Niinpä hänen kirjansa kertookin elävästi tuosta ajasta, sekä aatteista että arkielämästä.

Sariolalta löytyy kostoakin

Dekkaripäivien lauantain aloituksen on jo vuosia hoitanut Mauri Sariola Seuran Matti Nummenpää. Monissa Sariolan kirjoissa kosto saattaa periytyä sodasta, jossa on tapahtunut jotain raskauttavaa. Toinen toistuva aihe on paha nainen, joka käyttää taloudellista valtaa, ja hänet pitää saada aisoihin. Kosto Sariolan kirjoissa voi toteutua niinkin, että ei varoiteta henkilöä vaarallisesta paikasta vaan annetaan tämän vaikkapa pudota laivasta tai vuorelta.

Esikoiset haluavat kritiikkejä

Paneelin esikoiskirjailijat Kati Hiekkapelto, Pasi Luhtaniemi, Pekka Matilainen ja Milla Ollikainen surivat sitä, että Suomen lehdistö on niin kaventunut. Sama arvostelu saattaa olla monessa lehdessä eikä Helsingin Sanomien valta-asemalle mahda kukaan mitään. Aamulehti ja Keskisuomalainen yrittävät jotain, mutta muita valtamedioita ei juuri olekaan. Verkkoplogeja ei pidetty niin merkittävinä.

Molemmat paneelin naiset kertoivat, että perheellisen ja työssä käyvän naisen kirjan teosta ei olisi tullut mitään ilman vuorotteluvapaata. Kaikki olivat sitä mieltä, että taustatöihin ja asiantuntijoiden löytämiseen menee melkoisesti aikaa. Kustannustoimittaja auttaa lankojen yhteen punomisessa ja huomauttaa, jos jotakin on liikaa tai liian vähän, etenkin paneelin naiset ovat hyötyneet tästä. Miehet ovat lähettäneet tekstin suoraan kustantajalle.

Mistä lääke lääkkeiden liikakäytölle 

Kirjailija, toimittaja Minna Lindgren kertoi omista vanhusten hoitoa koskevista havainnoistaan. Kun hän rupesi kirjoittamaan havainnoistaan artikkeleita, puhelin alkoi soida. Muillakin ihmisillä oli samanlaisia kokemuksia: vanhukset lääkitään dementikoiksi, heitä kohdellaan kuin lapsia ylhäältä alaspäin, heidän asioistaan päätetään heidän ylitseen, heidän rahansa menevät ihmeellisiin maksuihin.

Minna Lindgren ryhtyi kirjoittamaan asiasta kirjaa, syntyi Kuolema ehtoolehdossa. Siinä yli 90-vuotiaat naiset asuvat palvelutalossa, ajavat ratikalla pitkin Helsinkiä ja ihmettelevät tiettyjä palvelutalon käytäntöjä. Jos liian kovaäänisesti ihmettelee, rupeaa saamaan lisää lääkettä. Niinpä Irma on kohta ihan ”pihalla” ja kuskataan dementiaosastolle.

Lindgren kertoi, että 90-vuotiaat ovat nähneet todella köyhän Suomen. Nyt Suomi on rikas, mutta sillä ei ole varaa vanhustenhoitoon. Kyse on paljolti myös asenteista, miksi esimerkiksi palvelutalossa ei saa kuolla? Miksi lääkärit vaihtuvat eikä heihin saa yhteyttä? Miksi nykyään uskotaan vain lääkkeisiin eikä muita hoitokeinoja ainakaan vanhusten hoidossa ilmeisesti edes mietitä?

Näkikö kukaan?

Uusi kouvolalainen kirjailija Pekka Leinonen kertoi kirjoittamisestaan hauskasti otsikolla Aloittelijan epävarmuutta. Kirjoittaminen on aina paljastumista, tuolloin ihminen antautuu alttiiksi muiden arvostelulle. Veneonnettomuuteen joutunut ystäväkin ajatteli ensimmäisenä: näkikö kukaan, miltä näytti, kertoisiko hän kenellekään? Kirjoittajakin miettii: lukiko kukaan, miltä tuntui, mitä hän ajattelee minusta nyt?

Pekka Leinonen on tehnyt myös e-kirjoja ja puolusti niitä muun muassa niiden pölyttömyyden takia.

Yhdyskuntapalvelu parantaa paremmin kuin vankila 

Vankilanjohtaja Kaisa Tammi-Moilanen kertoi työtään ohjaavasta lainsäädännöstä, lakien synnystä ja niiden hitaasta muuttumisesta. Vankeus on nyky-Suomessa järein rangaistusmuoto. Vankeudella on ensinnäkin pelotevaikutus ja toiseksi henkilöä ihan konkreettisesti estetään jatkamasta rikollista toimintaansa.

Vangiksi joutuminen tarkoittaa, että aikuiselta ihmiseltä viedään aikuisen vapaus, hän siirtyy lapsen asteelle. Avovankila puolestaan on kuin koulukoti, ihminen on siellä kuin kouluikäinen, jonka pitää kertoa menemisistään ja tulemisistaan. Suomessa on tällä hetkellä muutama tuhat vankia, mutta entisiä vankeja on 60.000.

Tammi-Moilasen mielestä on hyvä, että rangaistukset ovat yhteiskunnan käsissä. Oman käden oikeus tuottaisi pahempaa jälkeä. Jo Olaus Petri 1500-luvulla opetti, että pahaa älköön pahemmalla parannettako. Tällä hetkellä Suomessa rikoksia sovitetaan enemmän yhdyskuntapalveluna kuin vankilassa ja yhdyskuntapalvelun suorittanut ei yleensä uusi rikostaan.

Elokuvia ja kansantuomioistuin

Kouvolalainen Antero Peräkasari kertoi tärkeistä kostoelokuvista, joista parhaiten jäi mieleeni Raid. Kansantuomioistuin esitti tapauksen, jossa naisen entinen miesystävä kiusasi naista ja yritti jopa murhata tämän vanhemmat. Roolihenkilöt, nainen, tämän entinen miesystävä ja naisen vanhemmat kertoivat kukin omalta kannaltaan tapahtumien kulun. Juontaja Liisa Ikonen kertoi asian oikeuskäsittelystä, yleisö sai äänestää tapauksesta ja lopuksi kuultiin tuomio. Jännittävä oikeustapaus.

Pohdiskelua dekkaripäivistä ja elämästä

Kirjailija Pirjo Tuominen referoi päivien aikana kuulemiaan esitelmiä ja kertoi siirtymisestään dekkarien kirjoittajaksi. Hän kertoi olevansa vesi-ihminen, hän on syntynyt Lappeenrannassa, Saimaan äärellä. Niinpä hänen kirjoissaan usein kuollaan hukkumalla. Pirjo Tuominen asuu osan vuotta Turkissa, ja kokee että siellä vanha ihminen on arvossaan, äiti on kaikki kaikessa.

Epäoikeudenmukaisuudesta voi olla vaikea päästä eroon, niinpä ihminen jää vihamärehtimään. Kirjoittamalla voi saada asialleen ymmärrystä. Pirjo Tuominen oli huolissaan siitä, että jos lapsille ei lueta, heille ei kehity fiktion tajua, kaikki eivät ymmärrä fiktiota. Mutta heillä on nykyinen virtuaalimaailma, joka ei ole faktaa eikä fiktiota? Onko se vain kone ihmisten välissä? Pirjo Tuominen lupasi kirjoittaa vielä yhden kirjan, kirjan syntymäkaupungistaan Lappeenrannasta.

Teologinen lopetus

Viime vuonna arkkipiispa avasi dekkaripäivät, nyt teologi, notaari ja kirjailija Marja-Sisko Aalto lopetti ne aiheella Teologinen näkökulma kostoon.  Aalto lähti antiikin jumalista ja siirtyi Kiinan Kungfutsen kautta Raamattuun. Kungfutse oli sanonut, että kun lähdet kostamaan, kaiva kaksi hautaa. Kun mennään Raamatun alkuun, siellä Kain puolustautuu, että ei hän ole veljensä vartija. Kuitenkin meidät ihmiset on luotu pitämään huolta toisistamme, sanoi Marja-Sisko Aalto.

Kosto ei ole yksilön tehtävä, se on yhteiskunnan asia. Raamatussa Jumala sanoo: Minun on kosto ja rankaiseminen. Jeesus sanoi: Sovi asiasi veljesi kanssa. Uusi testamentti puhuu anteeksiantamisen puolesta. Kaikkia haavoja emme voi parantaa, mutta voimme olla tekemättä uusia haavoja. Marja-Sisko Aalto lopetti esityksensä natsi-Saksan uhrin ja sen vastarintaliikkeessä toimineen papin Dietrich Bonhoefferin sanoittamaan virteen, virteen 600.

+++

Edellä oleva on tietenkin vai kalpea häivähdys siitä, mitä paikalla olleet kuulivat.