. Otava 2012.
Rikosromaani pohdiskelee ihmisen osaa
Onko Petri Tammisen Rikosromaani rikosromaani vai veijaritarina vai mikä? Tätä pohdiskelin kirjaa lukiessa. Komisario Vehmas joutuu siitä kesäkeiton syömisen ohella tutkimaan omituista kiusantekojuttua, jossa Ångström-niminen sarjarikollinen tekee tihutöitään.
Ångströmin rikokset ovat sillä tavalla hankalia, että niitä on vaikea todentaa. Ne saavat kohteensa kuitenkin nöyryytettyä, masennettua, lannistettua ja silti Ångströmiä on vaikea saada mistään vastuuseen. Miten tällaisen rikollisen kanssa pitäisi edetä?
Mielenkiintoista on että Ångström näyttää uhrien kertomuksen mukaan nauttivan saattaessaan uhrin epätoivon partaalle. Kirjan aikana Ångströmin hahmo ikään kuin muuttaa muotoaan tai ainakin nuljahtelee ulos poliisien kynsistä. Hänestä ei saa otetta.
Oikeastaan komisario Vehmas on itsekin Ångströmin uhri masennuksineen ja yksinäisyyksineen. Petri Tamminen käsittelee kirjassaan jotain hyvin oleellista nykyajan elämänmenossa, mutta mitä se oikein on?
Tämä Rikosromaani on filosofista pohdiskelua nykymenosta, ihmisen osasta tässä ajassa, pohdiskelua yksinäisyydestä, levottomuudesta, kaiken muuttumisesta, milloin mistäkin. Pohdiskelijana on poliisi. Siitäkö tulee nimi rikosromaani?
Ritva Sorvali