Pekka Matilainen, Kupoli

. Atena 2013.

Elävä dekkari 1400-luvun Firenzestä

Kupoli tarjoaa elävän välähdyksen vuoden 1423 Firenzestä. Tuolloin rakennettiin kaupungin tuomiokirkon kupolia, mistä johtunee kirjan nimi. Matilainen kuvaa tarkasti sekä paikkoja että ihmisiä, kaupungin lisäksi myös lähistön kylät äänineen ja hajuineen levittäytyvät lukijan eteen. Ihmiset elävät elämäänsä töineen, vaatteineen, ilmeineen ja eleineen. Syödään ja juodaan, yhdessä ja erikseen, kodeissa ja tavernoissa.

Kirkko hallitsee etenkin äänimaailmaa, sillä tämän tästä soitetaan aamukelloja, päiväkelloja tai iltakelloja. Toreilla myydään tavaraa, ihmiset kulkevat kävellen tai ratsastavat muuleilla tai hevosilla. Rikkaat pääsuvut hallitsevat Firenzen elämää ja taistelevat vallasta. Valtaa tuntuu tässä kirjassa symboloivan vanha käsikirjoitus, jonka kaikki haluaisivat itselleen. Taistelu asiakirjasta vaatii monta kuolonuhria.

Tapahtumia seurataan kahden Antonion kautta. Keski-ikäinen Antonio Loschi puolustaa oikeudessa murhasta syytettyä ystäväänsä ja nuorempi Antonio opiskelee latinaa ja toimii hänen kirjurinaan. Tämä kaksikko saa paljon aikaan, näkee paljon ja kokeekin melkoisesti kirjan kuvaamina kuukausina. Nuorempi Antonio on kirjan kertoja ja näkökulmahenkilö.

Pidin erittäin paljon tästä kirjasta, luin sen suorastaan ahmimalla. Kirja veti puoleensa yksityiskohtaisten kuvaustensa takia. Etenkin alkupuolella, kun henkilöjä esiteltiin, tuntui kuin olisi itse ollut mukana syömässä ja juomassa näiden firenzeläisten kanssa. Pimeys, sade, viitat ja tikarit sävyttävät kuvausta. Nunnat viuhtovat kaavuissaan siinä sivussa.

Ritva Sorvali