Pauliina Susi, Takaikkuna

. Tammi 2015. Vuoden johtolankavoittaja.

Nettikiusaaminen ajaa ihmisen umpikujaan 

Takaikkuna kertoo nettikiusaamisesta, suoranaisesta ajojahdista. Yksinhuoltajaäiti joutuu lukiolaistyttärensä kanssa tulilinjalle, he joutuvat pelkäämään sekä mielenterveytensä puolesta että suoranaiseen hengenvaaraan.

Takaikkuna avaa satunnaiselle ja taitamattomalle netin käyttäjälle aivan uuden maailman. Netissä voi taitava peluri ohjailla ihmisten elämää, vaikuttaa heidän valintoihinsa, saattaa heidät epätoivon partaalle, jumiuttaa heidät kotiin, kun eivät uskalla enää mennä mihinkään tai pelastaa heidät kuolemanvaarasta.

Tämä netin maailma on aivan kuin toinen todellisuus. Papit puhuvat taivaasta ja helvetistä, myös netti voinee tarjota meille välähdyksiä molemmista paikoista. Meillä ihmisillä on jo valmiiksi arkitajunta, alitajunta, unet ja muistot. Kun näihin lätkäistään netin tarjoamat mahdollisuudet seikkailla ties missä maailmoissa, ei ihme jos joku pyörittää päätään.

Kyseessä on älypuhelimien ja tietokoneiden mahdollistama valvonta. Kun meillä on kotonamme näitä laitteita, niitä sopivasti sormeilemalla meitä voidaan tarkkailla kotioloissamme, meitä voidaan kuvata ja kuvat voidaan lähettää yleiseen jakeluun. Jos emme ymmärrä mitään noista laitteista, olemme täysin taitavampien käyttäjien armoilla. Tuskailemme jo nyt sitä, kuinka ovelasti mainokset valtaavat koneemme ja samalla kotimme.

Pauliina Susi pystyy luomaan hyytäviä kuvia uhriensa tilanteista. Uhreja ovat mainittujen äidin ja tyttären lisäksi ainakin juuri oikeusministeriksi valittu Tarmo. Julkisuuden henkilö joutuu todelliseen liemeen, jos hänen toimistaan löytyy vähänkään arveluttavaa. Apuakin on tarjolla, mutta sen hintalapulle ei näy ylärajaa.

Takaikkuna tarttuu erittäin ajankohtaiseen aiheeseen. Taas kerran dekkarin lajityyppi onnistuu kuvaamaan juuri sitä, mitä meidän ajassamme tapahtuu ja ehkä samalla ohjaamaan meitä netin suhteen. Ihan kaikkea elämäänsä ei kannattane siellä julkistaa.

Ritva Sorvali