(Otava 2004)
Kirjailija Outi Pakkanen on kuvannut jo lukuisissa dekkareissaan Helsinkiä, etenkin Lauttasaaren ja Kampin tienoita. ”Punaisessa pallotuolissa” kuljetaan pitkin Runeberginkatua, Fredrikinkatua tai Lönnrothinkatua, poiketaan ostoksille Hietalahden halliin tai istutaan Kiasmassa kahvilla.
Pakkasen henkilöt kävelevät pitkin Helsinkiä, harvemmin liikutaan autolla. Joten Helsinki tuntuu hänen kirjoissaan tavallaan pikkukaupungilta, koko ajan pysytellään vain pienellä alueella. Kahvilat, kaupat, näyteikkunat, rakennustyömaat ja porttikongit tulevat tutuiksi.
Miljöiden lisäksi Outi Pakkanen tuo henkilönsä lukijan lähelle. Kun kirjailija rupeaa kuvailemaan jotain henkilöä, hän viipyy tämän elämänpiirissä jopa parikymmentä sivua. Tämän jälkeen kyseinen henkilö on tuttu lukijalle ja lukija kiinnostuu hänen elämästään.
Punaisessa pallotuolissa yksinhuoltaja Noora yrittää selvitä vauvansa kanssa. Nooran ystävätär Jonna pitää vaatekauppaa ja kinuaa lääkäri-isältään vuokrarahoja. Aivan lähistöllä pitää sisutusliikettä VeePee Vainio, jonka menestyvä vaimo Virve Vainio on kiinteistönvälittäjä.
Aivan oma lukunsa on eläkeläinen Eila Airaksinen. Eilalla on aikaa seurata muiden elämää, niinpä hän tarkkailee ikkunastaan VeePeen sisustusliikkeen asiakasvirtaa. Kun Nooran vauva yläkerrassa itkee pitkin yötä, päättää Eila mennä apuun. Eilan kissa saa sillä välin selvitä yksin.
Mielestäni Outi Pakkasen henkilöt ovat uskottavia tämän päivän ihmisiä. Jonkinlaista jännitystä kirjan alkupuolella syntyy siitä, miten Noora pärjäilee yksin vauvansa kanssa. Miten kauan hän jaksaa kuunnella lapsen itkua ja miten hän saa huushollinsa muutenkin järjestykseen. Vähitellen kirjaan ilmaantuu muutakin jännitettä. VeePee katoaa.
Pakkasen vakiohahmo graafikko Anna Laine vain vilahtaa tässä kirjassa eikä poliisikaan ole kovin paljon esillä. Kyseessä on ennen kaikkea naisten kirja, eri-ikäisten ja erilaista elämänvaihetta elävien naisten kirja.
Jos dekkarilta odottaa ennen kaikkea rikoksia ja etenkin ruumiita, niin niitä saa tässä kirjassa odottaa tavanomaista kauemmin. Mutta lukijan sinnikkyys palkitaan. Ennen loppua paljastuu rikos ja samalla eräs hyvin tavallinen elämäntarina.
julkaistu 2004, Kaupunkilehti Seiska