. Teos 2009.
Sokea Jere kadonneen tyttöystävän jäljillä
Olli Lehtisen esikoisteos Sokea etsivä on letkeästi kirjoitettu kuvaus muutamasta kesäisestä päivästä Helsingin Töölössä. Siinä nuoret miehet toikkaroivat paikasta toiseen milloin missäkin kunnossa. Kyseessä on ikään kuin mukaelma takavuosien Pussikaljaromaanista sijoitettuna nyt Töölön maisemiin.
Kirjan päähenkilö Jere Kivalo on sokea ja tämä ominaisuus hieman rajoittaa hänen menoaan ja meininkiään. Jeren huolehtiva äiti asuu kivenheiton päässä ja pelmahtaa tämän tästä Jeren huusholliin. Eikä mene kuin hujaus, kun äidin kauppakassin vetoketju narahtaa auki ja äiti koluaa jotain jääkaappiin tai rupeaa sovittelemaan uutta paitaa Jeren päälle.
Kuvaus äidin ja pojan suhteesta on kirjoitettu huumorilla ja lämmöllä. Pidin siitä osasta kirjaa. Pidin myös Jeren asuintalon kuvauksesta. Rapussa kuuluu milloin mitäkin, mummot ja vaarit haahuilevat vintillä ja onpa talon kellarikin tapahtumien näyttämönä. Kaikki talon asukkaiden ja paikkojen äänimaailma on kiinnostavaa.
Myös henkilöiden replikointi on sujuvaa ja juohevaa. Repliikit jatkuvat yleensä Jeren ajatuksina. Koska äänet ovat Jerelle tärkeitä, kirjailija on kirjoittanut äänet näkyviin: ding, dong, tuut, tuut jne. Mukava oli lukea myös päähenkilön itseironisesta asenteesta tilanteeseensa ja esimerkiksi mahdollisuuksiinsa tavata naisia.
Sen sijaan itse dekkaritarina on kuin päälle liimattu tähän kirjaan. Etenkin kirjan loppu on yhtä mylläkkää, josta en ymmärtänyt oikein mitään. Vaikutti siltä, että kirjasta oli yrittämällä yritetty tehdä rajua dekkaria, vaikka kuvattu materiaali syötti aivan muun tyyppistä kirjaa.
Sokean elämään syntynee tarpeellista jännitystä aivan tavallisesta arjesta, se olisi riittänyt dekkarinkin tarinaksi. Joten esimerkiksi äidin miesystävän kirjan lopun mellakointirooli oli aivan turha.
Toivon että Olli Lehtinen jatkaa kirjoittamista. Hänellä on ihan selvästi sana ja ote hallussaan. Dekkarin rakenneratkaisuja voi harjoitella ajan oloon, jos haluaa sillä linjalla pitäytyä. Mutta jo ihan tavallinen arjen kuvaus on kiinnostavaa.
Ritva Sorvali