(Otava 1999)
Kristina Carlsonin teos on nimensä mukaisesti sijoitettu maan ääriin eli Siperian perukoille. Lisäksi se on sijoitettu viime vuosisadalle, 1870-luvulle. Ylioppilas Lennart Falk on riitaantunut Helsingissä isänsä kanssa lähtenyt Siperiaan Amurinmaalle onneaan koettamaan. Tuolloin nuoret miehet saivat lyhyehkön Siperiassa palvelun jälkeen täyden valtion eläkkeen. Siperiassa Lennart kohtaa monenlaista onnenonkijaa ja joutuu muun muassa päällekarkauksen uhriksi.
Hän ei kuole heti vaan ehtii jonkin aikaa tutkia omaa murhaansa. Niinpä hän ryhtyy sairasvuoteella selvittelemään suhteitaan sikäläisiin ihmisiin. Hän kertaa Amurinmaalle tulonsa, tutustumisensa eri ihmisiin, omat epäilynsä tiettyjen henkilöiden suhteen. Ja näyttää siltä, että hyvinkin monella olisi ollut syytä murhata hänet. Eikä vähiten kirjan kahdella naisella, äidillä ja tyttärellä.
Gogolmaista maaseutukaupungin kuvausta
Lennart Falk tutustuu nimittäin esimiehensä Petrovin perheeseen, etenkin tämän vaimoon ja tyttäreen, ja pääsee tätä kautta sikäläisiin seurapiireihin. Rouva Aleksandra on niiden keskipiste. Kun Kristina Carlson kuvaa rouva Aleksandran ympärillä pyörivää seurakuntaa, tuli mieleen Gogolin vastaavat kuvaukset Venäjän maaseutukaupunkien seurapiirielämästä.
Välillä Carlsonin kieli syvenee filosofiseksi pohdinnaksi. Esimerkiksi eritellessään toisen naisensa Veran katsetta Lennart ajattelee:
Hän yritti nähdä silmieni taakse, sisälleni, sen läpi miksi olen itseni kuvitellut ja miksi haluan tulla. Voiko toinen ihminen yltää niin syvälle, että hän näkee minusta enemmän kuin itse näen. Onko rakkaus erityinen näkemisen kyky? Vai etsiikö naisen katse miehen silmistä vain vastausta kysymykseensä: Rakastatko sinä minua?
Kristina Carlson on nähnyt melkoisesti vaivaa päästäkseen sisälle tuolloisen Siperian oloihin, ja ainakin minut hänen kuvauksensa vakuutti. Se mitä hän kertoi ihmisten elämästä noissa oloissa, tuntui uskottavalta. Postin kulku saattoi kestää puoli vuotta, ihmiset olivat monissa asioissa pietarilaisten virkamiesten armoilla. Anomusten käsittelyt saattoivat kestää vuosikausia. Ja mitäpä tuolta käsin olisi virkamiehille mahtanut?
Myös päähenkilön yksinäisyys ja avuttomuus tietysti korostuu, kun hän on noin yksin.
julkaistu Kaupunkilehti Seiskassa