. Wsoy 2003.
äiti voi tuhota lapsen elämänhalun
Tuntemattomassa Karin Alvtegen kertoo Sibyllasta, jonka elämän ensimmäinen suuri takaisku oli se että hän sai Sibylla-nimen. Toinen yhtä suuri karhunpalvelus oli vanhempien tarve pitää tyttöä jotenkin erikoisena ja muihin lapsiin nähden ikään kuin jalustalla. Kukaan ei ollut tarpeeksi hyvä Sibyllalle. Näin Sibylla eritettiin ja yksinäistettiin omasta ikäluokastaan.
Erityisesti äiti hallitsi Sibyllan lapsuudenkodin ilmapiiriä. äiti piti huolen siitä, että perhe koko ajan muisti olevansa muita parempia. Jollei kaikki mennyt äidin pillin mukaan, tämä mökötti päiväkausia eikä edes kertonut mikä on mennyt pieleen ja tällä tavalla hän piti ainakin Sibyllaa jännityksessä ja pelossa.
Kun romaani alkaa, Sibylla on 32-vuotias ja hotellissa ”kerjäämässä” itselleen ateriaa ja kunnon sänkyä. Kun hän seuraavana aamuna herää, hän huomaa vähitellen olevansa Ruotsin etsityin nainen, pelätty paloittelumurhaaja. Sibylla pakenee nyt koko yhteiskuntaa, sillä ei aikaakaan kun hänen piikkiinsä on tehty suorastaan neljä murhaa.
Ruotsin poliisista saa kirjan perusteella hieman yksioikoisen kuvan: miksi poliisi juoksi vain yhden naisen perässä eikä ilmeisesti edes kuvitellut, että kaiken takana olisikin joku muu. Kun poliisi toimii näin, pitää Sibyllan pelastaakseen oman maineensa yrittää itse selvittää kuka voisi olla murhaaja.
Alvtegen kuvaa tiiviisti Sibyllan epätoivoista tilannetta. Välillä kuvaus etenee lapsuudessa ja nuoruudessa, välillä nykyhetkessä. Lopussa aikakaudet yhtenevät. Kursivoituna kuvataan aika ajoin mitä oikea murhaaja ajattelee, mistä kumpuaa hänen motiivinsa.
Enemmän kuin murhaajan motiivista kiinnostuin Sibyllan tilanteesta. Kiinnostuin siitä, kuinka tämän äiti oli voinut toimia niin kuin toimi, kuinka äiti saattoi tuhota tyttärensä elämän. Ainoastaan Sibyllan uhma ja viha sai hänet jatkamaan elämää. Alvtegen kuvaa perheen valtasuhteita suorastaan riipaisevasti.
Ritva Sorvali