Jyrki Erra, Kaunasin sivut

. Otava 2012.

Koko Eurooppa kuumana vanhan tekstin takia

Jyrki Erra kuvaa suomalaista Johania, joka menee Roomaan tutkimaan kuningatar Kristiinan arkistoa ja ajautuu siellä vanhan kiistanalaisen tekstin kääntäjäksi. Tekstistä puuttuvat tietyt sivut, joiden perässä Johan matkustaa kirjan aikana pari kertaa Liettuan Kaunasiin. Muuten ollaan Roomassa.

Alusta alkaen käännöstyö vaikuttaa suuremmalta kuin mitä vanhan tekstin käännöksen luulisi olevan. Johan tuntee että häntä seurataan Rooman kujilla. Hän huomaa että hänen asunnossaan on käyty. Hänen tietokoneensa on tyhjennetty, hänen kimppuunsa käydään. Mitä ihmeen tärkeää voi olla keskiaikaisessa tekstissä?

Jyrki Erra on rakentanut tarinan ovelasti. Johanin ympärille kehkeytyy Roomassa joukko erilaisia ihmisiä, ikään kuin puolivahingossa. Mutta loppujen lopuksi kaikki nuo ihmiset pyörivät tuon vanhan käännöstekstin ympärillä. Kyseessä on nimenomaan arvoitusdekkari, jossa lukija yrittää Johanin kanssa ymmärtää, mistä tässä on kyse. Mitä tahoa kukakin henkilö edustaa?

Käy ilmi että Johanin kääntämästä tekstistä on Vatikaanin lisäksi kiinnostunut ainakin Konstantinopoli, Moskova ja amerikkalainen yliopisto. Kun tekstin osia on sekä Vatikaanissa että Kaunasissa, joutuvat kaikki kiinnostuneet kulkemaan peräkkäin näiden paikkojen väliä. Välillä otetaan yhteen hyvinkin rajusti, vaikka ollaan kirkossa tai luostarissa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana jäi mieleen Kaunasin luostarissa työskennellyt ilmeisesti autistinen Roma-niminen nainen, jolle tuo tärkeä teksti oli luettu ääneen. Romalla oli valokuvamuisti, hän muisti tekstin ja olisi kyennyt latelemaan sen ulkoa koska tahansa. Roma siivosi luostarin saleja ja lauloi siivotessaan.

Kaunasin sivuissa Euroopan historia levittäytyy lukijan eteen. Vaikka Johan työskentelee aivan nykyajassa, käännettävän tekstin sisällön ja vaiheiden avulla kuljetaan milloin milläkin vuosisadalla. Käydään läpi Stalinin ja Hitlerin vainot, jolloin luostarit hävitettiin ja niiden arkistot jäivät raunioiden alle. Sittemmin siellä täällä yksityiset henkilöt ovat ruvenneet kokoamaan kirjastoja uudelleen.

Vaikka kirja on paksu ja painava, en malttanut jättää sitä kesken, sillä jollain ihmeellisellä tavalla se kertoo myös nyky-Euroopasta. Kirjoitettu tarina elää, vaikka ihminen kuolee: ”Sillä kun ihminen kertoo, synnyttävät sanat elämää ja aika ja kuolema lakkaavat olemasta”. Senkö takia tästä tarinasta taisteltiin, että kaikki halusivat kurkottaa kuoleman tuolle puolen, löytää elävän menneisyyden?

Jyrki Erra on onnistunut sekä luomaan jännittävän tarinan että kertomaan jotain oleellista ihmisestä ja eurooppalaisesta perinteestä. Samalla hän kuvaa mielenkiintoisesti italialaista nykyelämää, matkaa läpi Euroopan ja liettualaista luostaria, joka elää ties mitä vuosisataa.

Ritva Sorvali