Juha Ruusuvuori,Rajua menoa 1350-luvun Suomessa

Rajua menoa 1350-luvun Suomessa

Viime vuoden yhden finlandiaehdokkaan tuotannosta löytyy myös dekkari. Ja vielä kohtalaisen erikoinen dekkari sikäli, että se on sijoitettu keskiaikaiseen Suomeen, 1350-luvulle.

Tuon ajan Suomea hallitsivat kirjan mukaan kirkko ja kauppa. Eikä näillä paljon eroa näyttänyt olevan. Kirkko kävi kauppaa siinä missä muutkin kauppiaat.

Vallasta taistellaan keinoja kaihtamatta. Jos esimerkiksi kirkko on saanut vihiä, että joku sen papeista pitää yhteyttä kansanparantajiin eli noitiin, niin tuo tieto voi merkitä uskaliaalle papille päänmenoa tai vähintäänkin viraltapanoa. Tuolloin henkilöä voi syyttää vääräoppisuudesta eli kerettiläisyydestä, josta seuraa kuolemantuomio. Syytetyllä ei ole keinoja todistaa viattomuuttaan.

Uhka joutua syytetyksi kerettiläisyydestä pyrki estämään kaikenlaisen itsenäisen ajattelun. Tämä on ollut kirkolta ovela veto ja toiminut tehokkaasti satoja vuosia. Noitasyyte on toiminut kirkon vallankäytön välineenä keskiajalta alkaen, joten kaikki vähänkään erikoisemmat ihmiset on raivattu pois häiritsemästä.

Mielenkiintoinen huomio Ruusuvuorelta on sekin, että kerettiläisyydestä syytettiin mieluusti sellaisia, joilla oli maita ja mantuja. Kun joku oli saatu tuomittua kerettiläisyydestä, niin kirkko takavarikoi automaattisesti hänen maansa. Kirkolla oli sekä lakia säätävä että toimeenpaneva valta.

Kirjan päähenkilöä kaniikki Lupusta epäillään kerettiläisyydestä. Lupuksella on mistä ottaa. Hän omistaa taloja siellä täällä, hänen pehtorinsa käy kauppaa eri kauppahuoneiden kanssa. Lupuksen kujanjuoksu on yksi kirjan pääaihe.

Toinen on itse Lupuksen oma intohimo. Hän on saanut päähänsä, että on olemassa kielletty kirja, joka toisi hänelle vapautuksen. Tätä kirjaa hän etsii koko ajan ja tämän etsimisensä takia hän on joutunut kirkon mustalle listalle. On vain ajan kysymys milloin kaniikki Lupus teilataan.

Ruusuvuoren mukaan keskiajan ihmiset söivät pitkään ja hartaasti. Tosin kirjassa kuvataan tuon ajan yläluokan elämää eli niitä joilla on mitä syödä. Mutta useamman kerran lukija todistaa parinkymmenen ruokalajin aterian syömistä. Syöjät todistelevat, että ajatus liikkuu paremmin, kun vatsa on täpötäysi.

Ruusuvuoren Kaniikki Lupus kuvaa keskiaikaa hyvin raakana aikana. Ainakin hallitsevat piirit tuntuvat vahtivan toisiaan korppikotkien lailla. Päällimmäisenä valtataistelussa häärii kirkko, jolla näyttääkin olevan eniten sananvaltaa ja jonka ei todellakaan tarvitse perustella tekemisiään kenellekään.
Ritva Sorvali