. Crime Time 2015.
Murhavyöry Pyhäsaaren kunnassa
Monisäikeinen juoni nousee päärooliin Juha Nummisen uusimmassa dekkarissa. Tapahtumat sijoittuvat Pyhäsaaren kuntaan, jonnekin lännen suunnalle. Kirjan alussa roihuaa suorastaan kaksi murhapolttoa, joissa kuolee yhteensä kolme henkilöä, ja näiden lisäksi ihmisiä myös ammutaan. Lisäksi pohditaan nuoren Kaisan katoamista, hän on ollut kadoksissa viisi vuotta.
Ensimmäisessä murhapoltossa kuolevat juoppokaverukset, ja sittemmin heidän leskensä ja lapsensa kuuluvat kirjan henkilöstöön. Iltalehden toimittaja Make Sarkala valokuvaajineen kiertää haastattelemassa kaikkia mahdollisia, paikallinen poliisi ja Helsingin poliisit yrittävät pysyä tutkimuksissa mukana.
Poltettuun taloon liittyy paljon paikallista historiaa, monien sukujen kaunat saattavat yltää vuosikymmenien taakse, joten jo näistä olisi kehkeytynyt tarinaa. Mutta tämän lisäksi kuntaan on änkeytynyt moottoripyöräkerhon porukkaa ja näiden ronskiotteinen johtaja kauniin vaimonsa kanssa. Kun vielä paikallinen poliisikin on sotkeutunut ties mihin, juonen hännillä on pysymistä.
Juha Numminen kirjoittaa nasevaa replikointia, henkilöt naljailevat reippaanlaisesti toisilleen, myös itseironia kukoistaa. Henkilökuvaus onkin hyvin Nummisen hallussa, mutta jos henkilöitä on kymmenittäin, ei näitä kaikkia millään pysty yksilöimään. Niinpä koin, että etenkin lopussa vauhti oli kova, ja kun yhä uusia henkilöitä vielä lopussakin paiskautui kirjan sivuille, päähuomio meni juonen seuraamiseen. Miksi kukakin oli tehnyt mitäkin, tämä puoli jäi vähemmälle.
Kirjassa olisi ollut aineksia muun muassa vanhempien ja lasten välisten suhteiden tarkempaankin käsittelyyn, mutta nämä asiat hukkuivat runsaaseen aineistovyöryyn. Toinen iso aihe oli median ja poliisin välinen yhteistyö. Onko se kilpailua vai aitoa pyrkimystä yhdessä selvittää rikoksia?
Nähdäkseni Ystävä sä lapsien on enemmän vauhdikas toimintajännäri kuin syitä ja seurauksia pohtiva psykologinen dekkari. Luen mieluummin jälkimmäistä lajia.
Ritva Sorvali