Reuna 2021.
Roihu polttaa syvältä
Johanna Hasu kuvaa Roihussa nuorta äitiä, Siniä, ja tämän hurjia valintoja, ratkaisuja.
Kirjan alussa Sini kantaa polkupyörää. Sini harjoittelee triathlonia, jossa juostaan, ajetaan pyörällä ja uidaan. Sini haluaa tulla mestariksi noissa lajeissa, sillä hän tarvitsee noita kaikkia taitoja, hänen pitää olla vahva. Lähes koko kirjan ajan Sini on matkalla kohti päämääräänsä.
Samalla kun hän rehkii lajeissaan, hän muistelee elämäänsä. isäänsä ja äitiään, sitä kuinka hän tutustui Peteriin, kuinka he menivät naimisiin, kuinka Ilona syntyi, ja mitä sen jälkeen tapahtui. Peter oli aluksi oikea kultakimpale, mutta vähitellen kaikki muuttui.
Roihu kuvaa alistamisen, mitätöimisen ja näkymättömäksi tekemisen vaikutusta nuoreen naiseen. Elettyään jonkin aikaa Peterin kanssa, Sini ei enää osaa mitään, ei ole mitään, ei näytä miltään eikä luota enää itseensä juuri missään. Sinin itsetunto ja omanarvontunto ovat tiessään.
Kuitenkaan vielä tämä ei saa Siniä kulkemaan kohti alussa mainittua päämäärää. Vasta erottuaan Peteristä ja eläessään kahden tyttärensä Ilonan kanssa, Sini tietystä syytä ryhtyy toimimaan.
Johanna Hasu kuvaa tarkasti Sinin elämää, ja etenkin tämän matkaa kohti päämäärää. Kirjan nimi on ehkä turhan osoitteleva, sillä se saa lukijan turhankin aikaisessa vaiheessa arvaamaan, mitä tuleman pitää. Muuten tämä rakenne, että menomatkan aikana kerrotaan koko aiempi elämä, on napakka rakenne.
Paha saa palkkansa, mutta onko palkka sittenkin liian kova. Olisiko pahaa pitänyt kuvata vielä tarkemmin, jotta lukija olisi ollut täysin mukana kostosuunnitelmissa? Tätä rupesin pohtimaan ehkä senkin takia, että kosto ulottui myös tavallaan ulkopuolisiin henkilöihin. Kosto ulottuu myös Siniin itseensä, sillä hän ei pääse tapahtumasta eroon. Sinin omantunnontuskien kuvaus kirjan lopulla tuntui hyvältä.
Mutta romaani on romaani, ja siinä voi tapahtua mitä vaan. Pidin erityisen hyvänä napakkaa rakenneratkaisua ja tarkkaa Sinin toimintasuunnitelman ja mielentilojen kuvausta.
Ritva Sorvali