. Reuna 2018.
Rikoksia Itä-Helsingissä
Luin Jasu Rinneojan Kylmäkorpi-kirjan Paha silmä ja ihastuin sen tyyliin, aiheiden valintaan ja tarinan kerrontaan. Paha silmä kuvaa Helsingin rikospoliisia ja Itäkeskuksen liepeillä tehtyjä puukotuksia. Kolme nuorta naista kuolee.
Uhrien lähelle on levitetty muun muassa turkkilaispizzerian kuitti ja muutakin, jonka tarkoitus on ohjata poliisin mielenkiinto maahanmuuttajiin. Itäkeskuksessa, Myllypurossa ja Kontulassa maahanmuuttajien riittää ja jotkut kanta-asukkaat eivät näitä suvaitsisi.
Rikokset tulevat lähelle myös poliisia. Yhden poliisin sisar on kateissa heilasteltuaan kreikkalaisen kanssa, Kylmäkorven velipuoli on menossa vankilaan lusimaan ammoin annettua tuomiota, ja Kylmäkorpi itse palauttelee mieleensä lapsuutensa hukkumistapausta, hän olisi mielestään ehkä voinut pelastaa sisarensa.
Ja mitä maahanmuuttajiin tulee, myös poliisin sisällä on halukkuutta löytää syyllinen nimenomaan heidän joukostaan. Eli yhteiskunnan rintamalinjat rikollisuuden ja kunnon kansalaisuuden suhteen menevät sekaisin sekä poliisin sisällä että tavallisen kansan parissa.
Pidin esimerkiksi siitä kohtauksesta, jossa Kontulassa lapsuutensa viettänyt Sari kävi siellä verestämässä muistojaan, tapasi Kontulan ostarilla koulukaverinsa Henkan ja onnistui säikyttämään tämän ryntäämään ulos kaupasta. Kun Sari vielä Kontula-keikan päätteeksi kävi vanhempiensa haudalla Malmin hautausmaalla, tuntuu kuin olisin käynyt itsekin Helsingissä.
Pidin myös Pahan silmän etenevästä dialogista ja muutenkin etenevästä kerronnasta. Kun kirja vielä kaiken lisäksi oli selkeäfonttinen, pienikokoinen ja kevyt kädessä pidettäväksi, mikä olisi ollut parempi valinta esimerkiksi iltalukemiseksi.
Ritva Sorvali