. CrimeTime 2017.
ääriliikkeet toistensa kimpussa
Jarkko Sipilän 17. Takamäki-kirja kuvaa paitsi tuttua murharyhmää myös Helsingin ääriliikkeitä. Jyrkän linjan maahanmuuttovastaiset äärioikeistoryhmät saavat kuunnella kovaa kritiikkiä toisen reunan anarkisteilta. Molemmat suunnat ovat hajallaan jakautuneina lukuisiin pieniin ryhmiin.
Mielenkiintoista oli lukea siitä, miten poliisi käyttää älypuhelimiaan jatkuvaan yhteydenpitoon ja tilanneselostuksiin. Kun jotakuta varjostetaan, useampi poliisi lähtee liikkeelle ja jatkuvasti vaihdetaan lähivarjostajaa lähettämällä viestejä tyyliin ”meni puistoon, seisoo puun alla, tapaa jonkun” ja niin edelleen.
ääriliikkeet saavat paljon palstatilaa lehdissä ja mellastavat somessa, mutta tämän kirjan mukaan kyseessä ovat onneksi pienet hajanaiset vähemmistöt. Lisäksi melkoinen osa heidän ajastaan ja energiastaan menee keskinäiseen välien selvittelyyn, joten vallankumous saa odottaa.
Jonkin verran poliisin työtä häiritsee edelleen ylempien johtajien muun muassa ministerin painostus: Tuloksia pitää tulla. Joku pitää vangita vaikka vain näön vuoksi. Ylemmät johtajat taipuvat someraivon edessä ja käyvät juttuja tutkivien poliisien kimppuun.
Vastuun ottavaa johtajaa tarvitaan näköjään sekä vallan huipulla että poliiseille harmia aiheuttavien eri suuntien sisällä. Näiden on helppo panna ranttaliksi, kun toiset korjaavat jäljet. Valtion johdossa pitäisi osata ajatella pitemmälle ja antaa asiantuntijoiden tehdä työnsä. Näin tuntuu tämä kirja vihjailevan.
Syvälle haudattu on takuuvarmaa perus-Sipilää. Kirjan nimen voi mieltää myös symboliseksi: Mikä meillä on syvälle haudattu. Halutaanko sen pysyvänkin haudassa? Mitä tapahtuu, jos syvälle haudatut vaikeat asiat kaivetaankin päivänvaloon?
Ritva Sorvali