. Wsoy 2011.
Laylan perässä pitkin Eurooppaa
Jari Tervo kuvaa Laylassa 15-vuotiasta kurdimorsianta Laylaa, joka osoittautuu taakaksi perheelleen ja suvulleen. Laylasta on päästävä eroon, ja lopullisesti hänestä pääsee eroon vain surmaamalla hänet. Tytön surmaaminen on suvun miesten kunniatehtävä.
Koska Layla ei halua tulla surmatuksi, hän lähtee pakoon. Kirjassa kuljetaankin vuoroin Laylan mukana pitkin Eurooppaa ja vuoroin suvun miesten mukana. Miehet ovat tietenkin Laylan kintereillä. Millä rahalla nämä köyhät ihmiset pitkin Eurooppaa matkailevat, se ei minulle täysin kirkastunut. Laylan omaisuus kulkee tietenkin hänen mukanaan, mutta millä miehet matkansa maksavat?
Jossain vaiheessa Layla rantautuu Helsinkiin ja ajautuu täällä huoraksi. Tervo kuvaa suomalaista sutenööriä, joka suunnittelee pääsevänsä velkataakastaan perustamalla kruununhakalaiseen kerrostalohuoneistoon ilotalon. Siellä kolme naista tekee hänelle töitä ja rahaa tuleekin solkenaan. Myös naiset haluavat päästä eteenpäin elämässään, tämä on kaikille välivaihe.
Tervo kuljettaa näytille melkoisen määrän paikkoja ja henkilöitä. Jännitystä kirjaan tulee tietenkin siitä, että milloin suvun miehet saavat Laylan kiinni. Toinen jännitysmomentti on se, milloin sutenööri jää kiinni tekosistaan ja myös naisilla on omat projektinsa. Vaikuttava kohtaus näytellään lähikahvilassa, jossa Layla hiljentää maahanmuuttovastaiset miehet vastaamalla näiden mamuvittuhuutoihin: Mä ei mamu, mä huora.
Miten keski-ikäinen suomalainen mies pääsee 15-vuotiaan kurditytön nahkoihin? Kyseessä on romaani, joten miksei tyttö voi näinkin ajatella ja toimia, kuten Tervo kirjoittaa. Hätä keinot keksii. Mutta kokonaan uskomatonta oli kuitenkin tytön äidin toiminta. Kukaan äiti ei toimi sillä tavalla. Kirjan loppu on muutenkin sekava. En pystynyt uskomaan myöskään sutenöörin loppuratkaisuihin.
Ritva Sorvali