. Wsoy 2000
Remes vaeltaa jälleen – nyt Venäjällä ja Suomessa
Ilkka Remes on jo kolmessa edellisessä kirjassaan todistanut kykynsä kuvata uskottavasti tapahtumia melkeinpä missä tahansa maassa tai maanosassa. Laajimmin matkusteltiin Remeksen toisessa kirjassa, Karjalan lunnaisssa. Siinä osa tapahtumista oli sijoitettu Euroopan lisäksi Afrikkaan ja Amerikkaan.
Ruttokelloissa pysytään Euroopassa ja suurimmaksi osaksi Suomessa ja Venäjällä.
Jo kirjan ensimmäinen lause kertoo mitä tuleman pitää ”Kapteeni ja perämies kävelivät Finnairin DC-9-82-koneeseen lähteäkseen elämänsä viimeiselle lennolle”.
Eli Suomesta Brysseliin lähtevä kone kaapataan ja Suomen valtion johtoa pidetään jonkin aikaa panttivankeina.
Samalla kun koneen tapahtumia selvitellään Remes punoo juonta moniaalla muuallakin. Tapahtumia kehitellään eri puolilla Venäjällä, Karjalassa, Helsingissä.
Konekaappauksen takana uskotaan olevan Venäjän huumemafian, mutta minkä takia pääministerille kävi niin kuin kävi? Jotain mystistä ja outoa on koko tapahtumavyyhdessä.
Huumepomo, ulkoministeri ja poliisipsykologi
Vaikka Remeksen kirjassa on taas satamäärin henkilöitä ja melkein yhtä paljon tapahtumapaikkoja, niin muutama henkilö nousee taas ylitse muiden. Venäjällä hallitsee kirjan mukaan huumedynastia, jonka sukupolven vaihdos on juuri tapahtumassa. Nuori johtaja Artem asettuu ohjaksiin.
Suomen ulkoministeri on mukana kaappauskoneessa. Mikä onkaan hänen roolinsa tapahtumien vyyhdessä, niin se selviää lopullisesti vasta aivan kirjan viimeisillä riveillä. Aivan kuin Remes olisi ennakoinut esimerkiksi kansanedustaja Tiusasen kiusalliset Stasi-kuviot. Ne ovat tässä kirjassa mukana, nyt vain eri henkilöön yhdistettynä.
Poliisipsykologi Johanna joutuu neuvottelemaan kaappareiden kanssa, mutta epäonnistuu. Miksi? Olivatko neuvottelut pelkkää hämäystä? Eikö tarkoitus ollutkaan vapauttaa pääministeriä? Johannan henkilökohtainen elämä ja tausta kertovat kunnianhimoisesta naisesta. Tällainen naispuolinen romaanihenkilö on tuttu Remeksen aikaisemmistakin kirjoista.
Tieto on valtaa ja etenkin tiedotusvälineiden hallinta
Kirjassa kehitellään uutispommia. Huumepomo Artem panee koko koneiston liikkeelle oman päähänpinttymänsä takia. Niinpä hämäräperäisiä kuljetuksia tehdään siellä täällä, viattomia ihmisiä kuolee kun he sattuvat näkemään jotain sellaista, mitä kenenkään ei pitäisi nähdä. Joka tapauksessa kuljetukset etenevät tietyn suunnitelman mukaan. Kaikki on tulossa kohti Helsinkiä.
Huumekuningas Artem haluaa vallan Suomessa. Ei enempää eikä vähempää. Tämän vallan saadakseen hän järjestää maan poikkeustilaan. Kaikki kuljetukset, kaikki salaperäinen lääkkeillä ja viruksilla puuhailu, sairaslauman videointi ja tautiuutisen pikku hiljaa kuljettaminen maailman tiedotusvälineisiin tapahtuu kulissien takana. Kaikki tämä toteutetaan niin harkitun tuntuisesti, että lukija uskoo näin voivan käydä.
Aivan kuin Remes olisi ennakoinut myös hullunlehmän taudit ja muut Eurooppaa ravistelevat virukset. Ja aivan kuin hän olisi nähnyt mielessään myös talvisen dopingjupakan. Meni monta viikkoa, että pääuutisaiheemme oli se, että mitä uutta dopingin ympäriltä. Kuka on sanonut mitäkin, mitä on löytynyt mistäkin. Tuona aikana olisi voinut tapahtua ja varmaan tapahtuikin paljon isompia asioita, jotka jäivät dopingin takia uutispimentoon.
Remes käsittelee isoja asioita
Pidän Ilkka Remeksen kirjoista sen takia, että hän on niin hullun rohkea. Hän uskaltaa käsitellä isoja asioita ja tuoda ne lähelle lukijaa. Hän liikkuu myös sujuvasti kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Hänen henkilönsä neuvottelevat valtion johtajien kanssa ja toisaalta liikutaan mitä köyhimmissä piireissä, pikkurikollisten ja näiden uhrien matalissa majoissa.
Pidän myös siitä, että Remes asettaa ihmiset hankaliin tilanteisiin. Asioista päättäminen ei yleensäkään ole yksinkertaista. Näissä kirjoissa päättämistä hankaloittaa vielä se, että päätös pitäisi tehdä nopeasti. Kaikilla asioilla on monta puolta ja päätti niin tai näin, niin aina joku on pettyy.
Remes kuvaa myös sitä millaisen paineen alla poliisit, rikollisten johto ja mahdollisen kiristyksen alla olevat ihmiset joutuvat elämään. Kun prosessi on meneillään, jokainen saa pelätä ensinnäkin oman henkensä puolesta, yleensä myös läheistensä hengen puolesta. Sankari on se, joka pelkää enemmän muiden kuin itsensä puolesta.
Ruttokellot soivat koko Etelä-Suomessa
Romaanin nimi Ruttokellot viittaa keskiaikaan, jolloin kirkonkelloja soitettiin mm. kun haluttiin ilmoittaa rutosta. Venäläinen mafiapomo Artem haluaa saada Etelä-Suomen vastaavaan tilaan. Tilaan jolloin kirkonkelloja soitetaan varoitukseksi. Muut tietokanavat on poikkeuksellisesti tuhottu.
Romaanissa kuvattu kirkonkello-operaatio on yllättävän suuri, joten kelloille odotti lopussa isompaakin roolia. Aivan kuin tämän kuvion kehittäminen olisi jäänyt puolitiehen. Silloin kun kirkonkellojen olisi ennakkovalmistelujen suuruuden perusteella kumista oikein kumisemalla, ne olivatkin suhteellisen hiljaa.
Joka tapauksessa Ruttokellot haroo taas laajalti sekä maantieteellisesti että historiallisesti. Myös psykologiaa sivutaan tämän tästä, sillä äidin ja pojan suhde ja isän ja pojan suhde vauhdittavat tapahtumia monella tavalla. Tämä suhde vaikuttaa loppuratkaisuun vielä aivan kirjan viimeisellä sivullakin.