2016, 2017, CrimeTime
Vankilanjohtajan pojat etsivät tietään
Sarjassaan Rikoksen evankeliumi Harri Nykänen nostaa keskiöön vankilanjohtajan neljä poikaa, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen. Nämä ovat nyt jo tuhdissa keski-iässä, eri ammateissa, jotkut jopa useampaan kertaan eronneita ja asuvat Helsingissä.
Nykänen kertoo tarinaa vuorotellen näiden neljän veljeksen näkökulmasta. Matteus on verotarkastaja ja saa käsiinsä papereita, joissa käsitellään suomalaisten veroparatiisisaarille sijoittamia omaisuuksia. Näiden tutkiminen ei kuitenkaan ole kaikkien mielestä asiallista, joten esimiehet jarruttavat verotutkimusta.
Markus on ollut useaan kertaan vankilassakin ja on edelleen osittain kaltevalla pinnalla. Hän on kuitenkin ruvennut kirjoittamaan kokemuksistaan kirjaa ja uhkaa tällä tavalla joidenkin elämää. Markus kirjoittaa muun muassa vankilalapsuudestaan, jossa on tapahtunut arveluttavia asioita.
Luukas toimii vankimielisairaalan psykiatrina, hänkään ei ole päässyt kovin kauaksi lapsuutensa maisemista. Salaperäisin veljeksistä on kuitenkin Johannes, jolla tuntuu olevan sormensa pelissä asiassa kuin asiassa. Ikään kuin hän vetelisi naruja tapahtui Suomessa mitä tahansa.
Yhtenä näkökulmahenkilönä näissä kirjoissa on myös veljesten isä, joka eläkepäivillään hoitaa dementoitunutta vaimoaan, poikien äitiä Ilseä. Ilsen rooli lapsuuden tapahtumien taustalla alkaa paljastua pojille vähitellen. Kaiken nykytapahtumisen juuret ovat poikien lapsuudessa vankilan seinien sisällä.
Pidin näistä kirjoista, sekä Uhrauksesta että Sovituksesta. Pitkästä aikaa Nykänen on löytänyt tarinoihinsa eräänlaisen sielun. Kaikilla näillä veljeksillä on salaisuuksia, äidillä on omat salaisuutensa samoin isällä. Ja vaikka perheenjäsenet ottavat välillä yhteen, heillä on jokin yhteenkuuluvuuden tunne, jonka takia he myös puolustavat toisiaan.
Erityisesti Johanneksessa on tätä salaperäisyyttä, ja hän muistuttaa jollain tavalla Nykäsen takavuosien sankaria Raidia. Oikeastaan rupean odottamaan sarjan kolmatta osaa.
Ritva Sorvali