CrimeTime 2018.
Kun poliisi joutuu pinteeseen
Harri Nykänen on tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen eli väärien ilmiantojen mahdollistamaan toisen ihmisen maineen pilaamiseen. Tässä kirjassa komisario Eero Jansson joutuu syytetyksi lahjustenotosta ja tietojen välittämisestä rikollisille.
Mukana ovat Janssonin poliisiryhmän tutut poliisit Huusko ja Susisaari, jotka eivät usko ilmiantoihin vaan tukevat Janssonia. Nykänen näyttääkin, miten tärkeää on että syytetty saa jostain tukea, että edes jotkut vielä luottavat häneen.
Myös Ruotsin poliisi on vahvasti mukana tässä kirjassa. Näyttääkin siltä, että Suomi ja Ruotsi ovat samaa rikollisuusaluetta. Vanha tuttu Raid tulee hänkin Suomen puolelle. Hän on saanut joltain toimeksiantajaltaan tehtävän tappaa komisario Jansson.
Raidin perintömökki jossain Itä-Suomessa tuo romaaniin tuulahduksen maaseudunrauhaa. Vai tuoko? Siellä kuitenkin saunanlämmitys ja makkaransyönti viihdyttävät ammuskelun lomassa.
Nykänen kuvaa miten avuton ihminen on, kun hänen päälleen aletaan kerätä tulisia hiiliä. Avuton on etenkin poliisi, joka työnsä puolesta pyörii hyvinkin sisällä rikollisporukoissa, lypsää näiltä tietoja ja on tavallaan näiden tuttu. Jos luottamus jonkun poliisin työhön menee, työn jatkaminen lienee mahdotonta.
Mutta tulipa mieleen sekin, että poliisille tekee myös hyvää olla välillä pöydän toisella puolella tiukkojen ilmeiden kohteena ja viettää yönsä putkassa. Vaikka monilla poliiseilla lienee työn mukana tullutta normaalia empatiaa kuulusteltavia kohtaan, ei lisä pahaa tehne.
Armonlaukauksessa on kohtuullinen määrä yllättäviä käänteitä, kaikkein yllättävin on Raidin salkkutemppu viimeisellä aukeamalla.
Ritva Sorvali