Hannu Lauerma, Pahuuden anatomia

. Edita 2009.

Esimerkkejä pahuuden historiasta

Pahuus, hulluus, poikkeavuus, nämä ovat Hannu Lauerman kirjan alaotsikoita. Näistä kirja kertoo. Kirja kertoo kuitenkin enemmän siitä, miten pahuus ilmenee kuin siitä, mistä se johtuu. Lisäksi kirja kertoo pahuudesta sekä historian eri vaiheissa että nykypäivänä. Esimerkkejä nykypäivän pahuudesta ovat muun muassa kouluampumiset.
 

Tämän kirjan otsikko voisi olla myös pahuuden historia. Lauerma ottaa esimerkkejä aina antiikista alkaen ja etenkin maailmansotien tapahtumista, keskitysleireistä ja muista kauheuksista. Myös eri uskonlahkojen jäsenilleen esittävät vaatimukset menevät pahuuden piikkiin. Esimerkkinä muun muassa joukkoitsemurhat.
 

Esipuheessaan Lauerma pohtii pahuuden tutkimisen ongelmia, muun muassa sitä, että sen ymmärtäminen ja jopa käsitteleminen mielletään usein pahuuden hyväksymiseksi. Jos esimerkiksi kunniamurhia ja laajennettuja itsemurhia yrittää ymmärtää tekijän kannalta, se ei tarkoita sitä, että ne hyväksyisi.
 

Hannu Lauerma on dosentti, lääketieteen tohtori ja psykiatri ja toimii psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä Turussa ja Vantaalla. Hänellä on siis todella vankka sekä tieteellinen että käytännön työn kautta vahvistunut ammatillinen tietämys näistä asioista. Esipuheessa hän sanookin tukeutuvansa paitsi tieteelliseen tietoon myös omaan kokemukseensa.
 

Kyseessä on monisyinen ilmiö. Pahuudesta voi käsitellä esimerkiksi sen syitä ja/tai seurauksia tai molempia. Tässä kirjassa pääpaino on seurauksilla, sillä mitä pahuus saa aikaan. Uskon että Hannu Lauermalla on tietämystä myös ilmiön syistä. Tässä kirjassa siitä on viittauksia, mutta esimerkiksi psykopaatin tausta jää melko lyhyelle maininnalle.
 

Toivottavasti seuraava kirja keskittyy nimenomaan syihin ja ehkä sitä kautta löytyy välineitä myös seurausten ennalta ehkäisyyn. Tosin esimerkiksi kouluampumisten ennalta ehkäisy näyttää vaikealta, jos ampujat ovat eräänlaisia joka äidin toivevävyjä, kuten tiedotusvälineissä on annettu ymmärtää. Tarkempi tutkimus tuonee kuitenkin esiin jotain muutakin. 
Ritva Sorvali