. Otava 2005
Oman käden oikeus kuvaa Venetsian sotilasakatemiassa tapahtuvaa nuorukaisen kuolemaa. Koulu haluaa antaa sen kuvan, että kyseessä on itsemurha, mutta poliisi Brunetti ja monet muutkin tahot ovat toista mieltä.
Niinpä jälleen kerran haastatellaan nuorukaisen vanhempia ja koulun oppilaita sekä heidän vanhempiaan. Poliisien päässä pyörii taas hyvinkin isoja ympyröitä, sillä koulun oppilaat ovat niitä niin sanottujen parempien perheiden poikia.
Käy jälleen ilmi, että joidenkin varpaille ei vain hypitä. Armeijan hankinnat ovat sellainen asia, jota ei sovi arvostella. Mielenkiintoista on, että vaikka italialaiset eivät mielikseen maksa veroja, niin verorahojen käyttö on monelle hyvinkin mieleistä.
Valtion kassalle on tunkua. Armeija häärää siellä päällimmäisenä, pitäisikö sanoa, päällepäsmärinä. Jos joku parlamentin komiteassa kyseenalaistaa jonkin hankinnan tai pyytää jotakuta jääväämään itsensä, tuollainen uskalikko ei kauan elä Italiassa.
Tosin hieman petyin kirjan loppuratkaisuun. Olisin odottanut huomattavasti räväkämpää toimintaa. Mikään muu kuin oman käden oikeus ei ilmeisesti tuota minkään tason oikeutta. Nähdäkseni tuokin oikeus jäi käytännössä toteutumatta.