. Teos 2005.
Sisarukset räjähdyksen kourissa
Auli Mantilan Varpunen tuo ensimmäisenä mieleen syksyn 2002 ja Myyrmannin pommi-iskun. Kirjassa vakuutusvirkailija Inkeri Aho menee ostoskeskukseen tapaamaan sisartaan Elinaa. Elina kuolee räjähdyksessä, Inkeri saa aivotärähdyksen. Kirjassa tapahtumia katsellaan molempien sisarusten kannalta, mutta myös tekijän ja poliisin silmin.
Räjähdyksessä aivotärähdyksen saanut vakuutusvirkailija Inkeri Aho joutuu jo työnsä puolesta perehtymään onnettomuuksiin ja niiden jälkiseurauksiin. Hän on tavallaan tottunut siihen, että onnettomuus voi kävellä vastaan minkä nurkan takaa tahansa. Elämä on ohuen langan varassa. Silti hänen on vaikea päästä yli tilanteesta, joka sattuu omalle kohdalle. Poliisi näyttäytyy tässä kirjassa osana yhteiskunnan tärkeää turvaverkkoa.
Auli Mantila eläytyy myös tekijän eli pomminrakentajan elämänpiiriin. Tämän on vaikea lähestyä ihmisiä, hän näkee ihmiset jotenkin iljettävinä, etenkin ihmisten seksuaalisuuden hän näkee vastenmielisenä. Häntä inhottaa myös ihmisten erittämä lämpö. Hän ei halua istua linja-autossa kenenkään lämpimälle paikalle. Hän käy eri kirjastojen koneilla netissä ja keskustelee siellä pomminrakentamisen taiteesta.
Ensisijaisesti hän näyttää yksinäiseltä ja huomaamattomalta, varpuselta. Mutta hän haluaa tulla huomatuksi. Tässä kirjassa pommi-iskun tekijä on hyvin toimeentulevan perheen poika. Vanhemmat asuvat Sveitsissä, poika asustaa yksin omakotitaloa. Ulkonaisesti tämä poika ei millään tavalla eroa muista kansalaisista, hän on yksi meistä ja kulkee keskellämme.
Mantila tuntuukin haastavan lukijan pohtimaan, miten pystyisimme kohtaamaan lähi-ihmisemme jo ennen kuin he tekevät jotain pommi-iskun kaltaista? Olemme kaikki vastuussa vähintäänkin tuntemistamme ihmisistä. Jätämme heihin jälkemme ja tuo jälki saattaa ennemmin tai myöhemmin poikia joko hyvää tai huonoa.
Varpunen pohdiskelee pommi-iskun syitä ja vastuuta, josta juuri kukaan ei voi vapautua. Se on ajankohtainen ja tärkeä kirja.
Ritva Sorvali