. Myllylahti 2009
Suvun miehet yrittävät suojella toisiaan
Antti Tuomainen kertoo suvusta, jonka miesten mieli vetää vankilaan. Jo kolmatta polvea suvun miehiä tuomitaan tiilenpäitä lukemaan. Tavallaan suvun miesten oikeudentunto on niin kova, että he eivät kestä naljailua tai muutakaan asiatonta puhetta tai tekoa. He puuttuvat asioihin eivätkä osaa lopettaa ajoissa.
Vankilakierre alkaa jo isoisästä, joten kirjassa hypätäänkin vähän väliä tämän kokemuksiin. Isän vankilareissua kuvataan pääasiassa sieltä lähetettyjen kirjeiden avulla. Nykyaikaa elävät pojat Klaus ja Onni. Vanhempi veli Klaus on huolissaan tutkintavankeudessa istuvasta Onnista. Klaus kokee olevansa veljensä vartija.
Asetelma on tavallaan hyvä, mutta jossain vaiheessa tipahdin kyydistä. En täysin tajunnut, mikä oli esimerkiksi poliisi Raittilan osuus tapahtumiin. En tajunnut sitäkään, mikä oli Klausin vaimon Leean osuus, myös Onnin tyttöystävä Saara jää sivuhenkilöksi. Samoin veljesten äiti olisi voinut olla isommassakin roolissa.
Ilmeisesti Tuomainen on tietoisesti halunnut kertoa pääasiassa vain miesten tarinan. Mutta kukaan ei elä umpiossa, vankilatuomio vaikuttaa koko perheeseen ja juuri tuo vaikutus on kiinnostavaa. Yksi vaikuttavimpia kohtauksia kirjassa onkin, kun isoäiti menee vankilaan tapaamaan isoisää.
Kirjan henkilöistä saa sen kuvan, että he tietävät enemmän kuin kertovat. Varmaan tämän takia koin lukijana jääväni hieman ulkopuoliseksi. Ehkä tarina avautuisi, jos sen lukisi uudelleen. Tuomainen kertoo edelleen pääosin repliikeillä ja ulkoista toimintaa kuvaamalla.
Ritva Sorvali