Otava 2020.
Miten pitkälle vakuutusmatematiikka kantaa seikkailupuistossa?
Jäniskerroin kuvaa aluksi keski-ikäisen miehen ahdinkoa yltiömäisen tiimiytymisen paahteessa. Henri Koskinen on ammattimies, hyvä vakuutusmatemaatikko, mutta se ei nykyään riitä. Pitäisi osallistua tiimiyttämiseen, yhteisöllisyyteen, terapiaistuntoihin ja sushi-kursseille. Niinpä Henri joutuu sanomaan itsensä irti ja jää työttömäksi. Eikä uutta työpaikkaa noin vain löydytään, sillä kaikkialla on vastassa sama meininki: yletön tiimiyttäminen.
Mutta Henri saa kirjeen, jossa kerrotaan, että hänen veljensä Juhani on kuollut ja testamentannut hänelle omistamansa seikkailupuiston. Henri joutuu aivan uuteen maailmaan, tutustumaan seikkailupuiston toimintaan ja etenkin sen tuloslaskentaan. Puiston raha-asiat näyttävät olevan lievästi sanottuna rempallaan, jopa rikollisten hallussa. Juhani lienee sotkeutunut ties mihin, ja tuohon kaikkeen sotkeutuu nyt myös Henri. Henri joutuu panemaan peliin koko matemaattisen lahjakkuutensa saadakseen firman toimimaan.
Henrin työhuoneeseen ilmaantuu mieskaksikko, toinen vaatii rahaa ja toinen vääntelee ruumiinosia luonnottomiin asentoihin. Seikkailupuiston pihalle tulee veitsimies, joka heittää veitsiä tiuhaan tahtiin kohti Henriä. Henri yritetään myös yliajaa, häntä ajelutetaan side silmillä ties mihin ja häneltä vaaditaan henkensä säilyttämiseksi melkoisia rahasummia. Myös puiston työntekijät aiheuttavat sydämentykytyksiä moneen suuntaan. Ainoastaan myynti toimii, puistossa on asiakkaita. Tämän varaan voi rakentaa.
Antti Tuomainen kuvaa Henrin asettautumista seikkailupuiston johtajan huteralle pallille niin elävästi, että koko ajan saa pelätä Henrin puolesta. Kovakouraiset rahojen vaatijat tuntuvat lymyävän joka puolella, Henrillä pitäisi olla silmät selässäkin. Puiston asiat ovat ajautuneet alamaailman hoteisiin, eikä Henri ainakaan aluksi löydä muuta toimintatapaa kuin mukautua vaatimuksiin. Näin hän säilyttää henkensä ja voittaa aikaa. Mutta näissäkin tilanteissa hän laskee, miten mistäkin halvimmalla selviää.
Henri miettii, että miten paljon henkilökunta tietää puiston asioista, ovatko he hänen puolellaan vai kenties häntä vastaan? Muutaman syksyisen, sateisen viikon ajan Henri joutuu kantamaan sisällään koko puiston asioita: Miten alamaailma pidetään tyytyväisenä, miten oma henkikulta säilyy, miten kaikki hoidetaan ilman skandaaleja, jotka sotkisivat puiston toiminnan. Rahat tulevat kuitenkin vain toiminnasta.
Suorastaan huvittava on monisivuinen kuvaus, jossa Henri vie työntekijänsä Lauran syömään johonkin ilmeisesti hienoon ravintolaan. Ravintolan hienous näkyy siitä, että annokset ovat niin pieniä, että niitä ei meinaa paljaalla silmällä edes nähdä. Jotain luikeroa lautasella näyttäisi olevan, mutta missä kohtaa. Lautaset ovat nimittäin isoja ja niitä on melkoinen määrä.
Johtajan asemassaan Henri huomaa, että vakuutusyhtiön johtajan tiimiyttämispuheissa saattoi olla jotain järkeäkin. Hän huomaa soveltavansa jotain oppeja käytäntöön ja hommahan sujuu. Laskemalla pärjää pitkälle, mutta eipä haitanne, jos ottaa muitakin keinoja käyttöön.
Henri Koskinen on persoona, joka hahmottaa maailmaa matematiikan avulla. Kun hän joutuu lapsille rakennettuun seikkailupuistoon, hän joutuu aivan eri maailmaan. Vai joutuuko sittenkään. Täälläkin ovat tulot ja menot, ja tuloja pitäisi olla mielellään enemmän kuin menoja.
Ritva Sorvali