Salakuljettaja Laitisen salaisuuksien jäljillä

Salakuljettaja Laitisen salaisuuksien jäljillä

Kari Karppanen: Yksityisetsivä Kojamo ja salakuljettaja Laitisen aarre, 2022/2023

Suomi on täynnä kaupunkeja ja kyliä, jotka muistuttavat toinen toisiaan. Mutta yksi on toista maata, koska se ei ole maata ensinkään vaan saari.

Kouvolan Dekkaripäivillä 2023 julkistettava  Kari Karppasen esikoisdekkari – sarjakuva – tekee nimeään myöten kunniaa kaikelle sille, minkä ajattelen olevan kotkalaista. Ensiksi on tietenkin meri. Helsinki voi  yrittää väittää olevansa merikaupunki, mutta meren rantaa Helsingissä on vain kantakaupunki, kun Kotka on sen sijaan kaupunki, jonka vanha satama katsoo saaren pohjoisrannalta kohti mannerta.

Meri on tuonut monta hyvää ensin Kotkaan ja sieltä muualle Suomeen. Jatsin sanotaan rantautuneen ensimmäisenä Kotkaan, ja sen kautta maahan kulki kieltolain aikana myös virolainen pirtu.  Satamajätkien ja merimiesten kaupunkia leimaa myös tietynlainen kovuus. Muistan katsoneeni TV-dokumentin Kotkan Työväen Palloilijoista. Veikkausliigan joukkueista juuri siihen yhdistettiin suoraviivainen peli, jossa potkun pitää osua riippumatta siitä, onko edessä pallo vai jalka.

Kari Karppasen Yksityisetsivä Kojamo ja salakuljettaja Laitisen aarre on häpeilemättömän kotkalainen teos, jossa niin pirtu, musta musiikki kuin KTP:kin saavat omat kohtauksensa. Samalla se leikittelee nimeään myöten Juha Watt Vainion sanoituksilla, pienellä twistillä, tosin. Koska teoksessa eletään 1970 luvun alkua, Vainion suurimmat hitit elävät vasta satamajätkien puheissa, ja hänen näköinen viisunikkari kuljeskelee teoksessa haitarinsa kanssa. Kotkan poikii ilman siipii -fraasi kuullankin ensimmäisen kerran yksityisetsivä Kojamon suusta.

Salakuljettaja Laitisen aarre esitellään kustantamon sivuilla Film Noir -sarjakuvana, ja se leikitteleekin viihdyttävästi genrellä. Kyseessä on nk. kovaksikeitetty rikosromaani, jossa minäkertoja hallitsee niin aseet kuin iskurepliikit. Juonen ytimessä ovat 1918 tapahtumat ja tarina Alfons Laitisesta, joka pääsi pakenemaan Tampereen piirityksestä kansanvaltuuskunnan kulta mukanaan, ja joka tuli sodan jälkeen tunnetuksi kotkalaisena pirtutrokarina. Lisää historiaa saadaan seitsemäntoistavuotiaan Urho Kekkosen, ”Kajaanin sissin”,  dokumentoiduista edesottamuksista Viipurissa ja Haminassa. Viihdyttävä mysteeri on valmis.

Karppasen Kojamo -sarjan ensimmäinen teos on sarjakuvateos, josta alan harrastajat löytävät varmasti monia mukavia lainoja. Olematta asiantuntija löysin nopeasti teoksen satamajätkien joukosta Corto Maltesen profiilin, mikä vei minut hetkeksi hänen Film Noiriinsa. Kerronta on elokuvallista ja toimintaa kuvataan useita ruutuja peräkkäin ilman repliikkejä, kuvan annetaan kertoa ja katsojan oivaltaa. Karppanen leikkii myös väreillä ja yksityiskohdilla, valolla ja varjolla.

Teoksen taitto saa niin kiitosta kuin moitettakin. Teos on taitettu lyhyeltä sivultaan eli vaakaan, ja ratkaisu antaa Karppaselle mahdollisuuden leikkiä leveydellä, mikä sopii erinomaisesti meren horisontista elävään kaupunkiin. Painojälki on myös erinomaista.  Teoksen puhekuplien fontti olisi sen sijaan saanut olla selkeämpää. Valittu fontti on pientä, pienellä rivivälillä, ja se on kaiken lisäksi kursivoitu. Teksti on valitettavasti vaikealukuista.

Kaiken kaikkiaan Yksityisetsivä Kojamo ja salakuljettaja Laitisen aarre on visuaalisesti nautinnollinen teos, jossa historia ja tarina lyövät toisilleen leppoisasti kättä. Suosittelen.

Vastaa