Simone Buchholz, Krokotiiliyö. Huippu 2019.
Krokotiiliyö kuvaa Saksan huumekauppaa. Osa kirjan henkilöistä lienee ainakin jossain vaiheessa elämäänsä ollut mukana huumebisneksessä, osa on poliiseja.
Kirja oli tehty niin, että osa luvuista oli päähenkilön ajatuksia ja havaintoja minämuodossa ja osa lyhyitä välähdyksiä muista henkilöistä, näiden joistain tilanteista. En jaksanut lukea näitä välähdyksiä, en saanut niistä mitään irti. Eli tällä tavalla, lyhyillä välähdyksillä kuvatut sivuhenkilöt jäivät kasvottomiksi eivätkä jääneet millään tavalla mieleen.
Kiinnostuin päähenkilön syyttäjä Chastity Rileyn ja pahasti mukiloidun sairaalassa makaavan pitkän miehen kommunikaatiosta. Se oli aluksi lievästi sanoen vaatimatonta. Kiinnostava oli myös Chastityn suhde miesystäväänsä sekä kirjan lopulla mukaan ilmaantuva huumepoliisi Hannes Wieczorkowski, joka pystyi juomaan viinaa mahdottomia määriä. Kiinnostavaa ja suorastaan järkyttävää oli kuitenkin hurjalta näyttävä saksalainen huumekauppa ja sen vaikutukset sekä nuorisoon että muihin käyttäjiin.
Oikeastaan vaikuttaakin siltä, että Simone Buchholz ei edes halua kuvata henkilöitä vaan enemmänkin tilanteita. Tilanteidenkin kuvaus on oikeastaan läpi kirjan viitteellistä, havainto sieltä toinen täältä. Ainoa asia mikä minulle jäi tästä kirjasta mieleen, on erityisesti entisen Itä-Saksan alueella rehottava huumeiden käyttö ja erityisesti sen vaikutus käyttäjiin:
”Rikottuine ikkunalaseineen hylätyltä rautatieaseman hallilta näyttävän rakennuksen seinustalla kaupungin laidalla kyykkii lohduttomalta näyttävä ihmisjoukko. Heidän kasvonsa ovat valkoiset ja kiiltävät, silmät tummat ja välkehtivät, he ovat kaikki älyttömän laihoja, aina väliin joku nousee ylös ja kävelee askel kerrallaan edestakaisin. Kyykistyy sitten jälleen seinustalle.”
Onko niin, että kun aihe on näin hurja, eli se, mitä huumeidenkäyttö aiheuttaa ihmisille, ei asiaa tutkivia tai havainnoivia ihmisiä kannata tarkemmin kuvatakaan? Huumeet tuhoavat käyttäjänsä, jotkin huumeet nopeasti toiset hieman hitaammin. mutta tuho tulee ennemmin tai myöhemmin.
Krokotiiliyön aihe on siis mitä tärkein ja vakavin.
Ritva Sorvali
