Kauko Röyhkä & Anneli Aunola, Tanssipartneri. Crime Time 2022.

https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.1466888

Rinnalla kulkevaa poliisintyötä

Kauko Röyhkä & Anneli Aunola, Tanssipartneri. Crime Time 2022.

Tanssipartneri kuvaa ilmeisesti aikaa muutama vuosikymmen taaksepäin. Päähenkilön Alisa Aron lapset katsovat yhdessä televisiota. Tietokoneita ja kännyköitä on poliiseilla, mutta muut ihmiset soittavat vielä myös puhelinkioskeista. Ajassa mennään vieläkin kauemmaksi niissä jaksoissa, joissa kuvataan tiettyjen henkilöiden lapsuutta ja nuoruutta.

Alisa Aro työskentelee rikospoliisina Pasilan poliisiasemalla. Aron yksikkö saa hoitaakseen pahoinpitelyt, raiskaukset ja katoamiset. Uhrit ovat yleensä naisia, jotka ovat jostain syystä luiskahtaneet kaltevalta pinnalta alaviistoon, osa jopa majailee rantojen miesten kanssa siltojen alla. Kirjan aikana Alisa saa tutkittavakseen puolenkymmentä erilaista naistarinaa.

Yksi tarina on Alisa Aron oma tarina. Alisa on kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka tapaa tansseissa raamikkaan Samin. Vähitellen Sami työntyy perheeseen ja rupeaa määräilemään sekä lapsia että Alisaa. Lopulta hän jopa lyö Alisaa, joka peittelee mustelmiaan meikkivoiteella eikä kerro töissä tilanteestaan, vaikka on poliisina yrittänyt saada naisia puhumaan perheväkivallasta ja tekemään ilmoituksia.  

Sami on se tanssipartneri, joka riivaa sekä Alisaa että monia muita kirjan naisia. Sami osaa olla myös kunnolla, osaa pyytää anteeksi ja yrittää korvata tekojaan. Mutta kun hän on niin arvaamaton ja levoton. Alisan lapset ovat yhä enemmän isänsä luona, eikä Alisa saa Samia lähtemään kodistaan. Ehkä tarkoituksella Sami on kuvattu niin isoksi ja vahvaksi, jotta Alisan pelko korostuu, hän ei mahtaisi Samille mitään.  

Alisa Aron poliisintyön kuvaus muistuttaa Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää-kirjojen poliisintyön kuvausta. Poliisit joutuvat todellakin silmäkkäin ihmisten epätoivon, näköalattomuuden ja pelkojen kanssa. Poliisit joutuvat menemään paikalle, kun jotain kauheaa on tapahtunut. Noissakin tilanteissa nämä poliisit katsovat ihmisiä silmiin, tarttuvat käteen, ohjaavat istumaan, antavat ihmisten puhua.  

Tällainen eräänlainen rinnalla kulkeva poliisityö välittyy tästä kirjasta, ja tuntuu siltä, että tällainen työ kantaakin pitemmälle kuin pamppu etunenässä kulkeva poliisityö. Myös rantojen miehet ryhtyvät yhteistyöhön, kun heitä puhuttelee arvostavasti ja pyytää heidän apuaan.  

Ehkä sen takia, että kirjan takana on kaksi kirjoittajaa, mies ja nainen, myös miehiä kuvataan sisältäpäin. He saattavat tehdä pahaa sekä itselleen että muille, mutta kirjoittajat yrittävät taustoittaa heidän tekemisiään, löytää niille jonkinlaisia perusteluja. Esimerkiksi Sami oli hyvä koulussa, hän sai hyviä numeroita vähällä työllä, mutta jotain häneltä puuttui.

Tanssipartneri on kappale suomalaista epäonnistumista, vinksalleen ajautumista, elämän kadottamista. Nämä ihmiset eivät ole löytäneet itseään, omia mahdollisuuksiaan, omaa paikkaansa tässä elämässä. He ovat irrallaan kaikesta heillekin ehkä tärkeästä ja siksi he tekevät mitä tekevät.

Tanssipartneri on toinen osa Alisa Aron tutkimuksia. Toivottavasti jatkoa seuraa.

Ritva Sorvali   

Ritvan dekkariarvostelut: