Seppo Jokinen, Pahasti tehty. Crime Time 2022.

https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.1466930

Sorin poliisit leukailevat entistä nasevammin

Seppo Jokinen, Pahasti tehty. Crime Time 2022.

Seppo Jokinen kuvaa taas Sorin poliisiyhteisöä niin, että ei tiedä miten pokkansa pitäisi. Poliisit naljailevat toisilleen raskaimman jälkeen, mutta lyövät voimansa yhteen, heti kun tilanne sitä vaatii. Kerrontaa sävyttää vähintään itseironinen ote, tällaisia me ollaan eikä muuksi muututa. Mustaa makkaraa ja munkkia kuluu, eikä niistä koskaan saa tarpeekseen.

Tamperelaisia on viime aikoina hätyytellyt räyhäremmiksi ristitty miesjoukkio, joka käy haukkumassa milloin minkäkin porukan. Toistaiseksi remmi on tyytynyt vain suukopuun, mutta tamperelaiset haluaisivat saada remmin aisoihin. Lisäksi kirjan alussa löytyy kuollut mies auton takakontista, sekin työllistää poliisia. Hankalaksi tilanne muuttuu, kun tapauksilla näyttää olevan yhteyksiä, ja Jokisen pääpoliisi Sakari Koskinen saa tiedon, että poliisista jokin aikaa sitten pois hankkiutunut Antti Luttinen olisi kuskannut ruumisautoa, mutta ei olisi tehnyt tappoa.

Räyhäremmin ja ruumisauton lisäksi Sakari Koskista kalvaa hänen suhteensa asuinkumppaniinsa Ulla Lundeliniin, joka viihtyy nykyään enemmän tyttärensä ja ex-miehensä luona Hämeenlinnassa kuin kotonaan. Koskinen yrittää viihtyä yksin Sirppitiellä, joka onneksi sijaitsee kävelymatkan päässä poliisiasemalta.

Esimiehet ärhentelevät taas, ja byrokratian kiemurat pitäisi jaksaa täyttää. Oikeastaan poliiseilla olisi lokoisat oltavat, ellei olisi tärkeileviä esimiehiä eikä tarvitsisi vastata milloin mihinkin työtyytyväisyyskyselyyn. Koskinen pakenee välillä kenttätöihin päästäkseen tuijottamasta yhä korkeammaksi paisuvaa paperipinoa työpöytänsä reunalla. 

Vähitellen pääaiheeksi nousee nuorten tyttöjen hyväksikäyttö keski-ikäisten liikemiesten juhlissa. Tytöt pakoilevat aluksi vanhempiaan, poliisia ja myös mainittuja liikemiehiä, mutta vähitellen tilanteet alkavat purkautua. Ensimmäisenä tilannetta avasi aiemmin mainitun Antti Luttisen tytär. Hyväksikäyttöjuttujen tutkintaa vaikeuttaa edelleen uhrien kokema häpeä, tarve peitellä tapahtunutta.  

Asiat tietenkin selviävät, paha saa palkkansa. Ja ehkä myös komisario Sakari Koskisen naisjutut saavat uuden suunnan. Siitä oli hieman viitteitä kirjan lopussa. Ehkä saamme niistä selon seuraavassa kirjassa ja samalla voimme vielä nauttia Sorin porukan nasevasta sanailusta.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: