Jaana Lehtiö, Montako päivää vielä. Myllylahti 2020.

https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.1416648

Vanhan Porvoon miljööt ja maut tarkasti kuvattuna

Jaana Lehtiö, Montako päivää vielä. Myllylahti 2020.

 

Jaana Lehtiö kuvaa Porvoota niin antaumuksella, että kateeksi käy. Jokainen kaupunki ja paikkakunta ansaitsisi kirjailijan, joka kuvaisi sen miljöitä. Lehtiö liikkuu etenkin Porvoon tuomiokirkon lähimaastossa siis Vanhassa Porvoossa.

 

Toinen antaumuksella kuvattu asia on ruoka. Lehtiö kuvaa tarkasti mitä kukakin missäkin syö ja miltä ruoka maistuu. Poliisilaitoksella juodaan jatkuvasti kahvia ja syödään sen kanssa mitä makoisampia leivonnaisia. Ilmeisesti Porvoon leipomoissa näitä tuotetaan. Leipomukset ovat tärkeässä roolissa myös rikostutkinnassa.

 

Uusimmassa dekkarissa Montako päivää vielä löytyy Porvoon moottoritien varrelta nuoren miehen ruumis. Aluksi poliisin huomio kiinnittyy uhrin kavereihin ja näiden ajoittain lain ja laittomuuden rajoilla liikkuviin toimintoihin. Vähitellen kuvaus siirtyy Vanhan Porvoon sisäpiiriin, jossa sielläkin piilee omia laittomuuksiaan.

 

Lehtiö kuvaa tarkasti kahta kirkon liepeillä asuvaa eläkeiän korvissa olevaa naista, joilla on erimielisyyksiä pihojen kunnostamisesta. Naiset linkittyvät myös murhatutkintaan, sillä naisten pihoille osuu kuolleen miehen tyttöystävä, jota poliisi on jäljittänyt monta päivää ja jäljittää edelleen.

 

Kirjan alkupuolella Lehtiö kuvaa tapahtumia ainakin pariin kertaan toisen pihanaisen näkökulmasta minämuodossa. Tämä nainen muistelee minäosuuksissa  elämäänsä, lähinnä siskoaan ja tämän perillisiä. Ehkä näitä minäosuuksia olisi voinut olla myös pitkin kirjaa.

 

Lehtiö onnistuu pitämään jännityksen loppuun asti. Jollain tavalla Vanhan Porvoon keskiluokkainen, kunnollinen ja pärjäävä elämäntapa värittää myös päätarinaa ja perustelee tapahtumat. Kaiken pitää näyttää hyvältä ulospäin, mitä siitä mitä omien seinien sisällä tapahtuu.

 

Huomasin lukevani paljon kiinnostuneempana kaikkea muuta kuin poliiseja kuvaavia kohtia. Eli ikään kuin tavanihmisten kuvaamisessa Lehtiö onnistuu paremmin kuin poliiseissa.

Ritva Sorvali

 

 

       

 

 

Ritvan dekkariarvostelut: