11 Hei 2019

Jarkko Sipilä, Uhripeli. CrimeTime 2019.

Julkaissut Ritva Sorvali

Harhainen tappaja vapaalla

Jarkko Sipilä, Uhripeli. CrimeTime 2019.

Uhripeli alkaa mielisairaalapotilaan paolla. Potilas Mika Kosonen on aiemmin yrittänyt tappaa ex-vaimonsa ja tyttärensä ja määrätty syyntakeettomana Kuopion Niuvanniemeen hoitoon. Nyt hän pakenee ja suunnistaa vaimon asuinseudulle Helsinkiin.

Koko ajan on kyse Mika Koskisen paikantamisesta, hänen pakonsa seuraamisesta ja lisäuhrien ennaltaehkäisemisestä. Koskinen on aikaansaapa ja ehtii kuvatun muutaman päivän aikana melkoisesti. Vaimo ja tytär ovat pääkohteet, mutta nämä pakoilevat toisaalla.

Uhripeli kuvaa sisältäpäin poliisintyötä. Yhtenä linkkinä tässä on suhde tiedotusvälineisiin, miten paljon missäkin vaiheessa annetaan tietoa, mikä on milloinkin viisasta ja mistä näkökulmasta katsottuna? Millä tavalla suojellaan ihmisiä parhaiten?

Poliisintyötä hankaloittavat uudet määräykset kaiken kirjaamisesta. Jari Aarnion tapaus on tuonut uusia vaatimuksia ja myös esteitä poliisin nopeissa tilanteissa tapahtuville ratkaisuille. Toimenpiteisiin pitää olla yleensä ylemmän johdon lupa, mutta mistä sellaisen saa joka tilanteeseen?  

Niinpä esimerkiksi Jarkko Sipilän kuvaaman Takamäki-ryhmän tutkija Suhonen on kokenut työtapansa nykysysteemille mahdottomaksi ja pyytänyt siirtoa järjestyspoliisiin. Suhosen siirtotilanteen takia Uhripelissä pohditaan moneen kertaan poliisintyön nykykuvaa.

Jarkko Sipilä on nopean toimintadekkarin kirjoittaja, vaikka hän välillä eksyykin selittämään byrokratian viidakkoa. Sipilä kuvaa tilanteita monesta näkökulmasta, poliiseilla on monta toimijaa eri paikoissa, vainotut ex-vaimo ja tytär pakoilevat omalla suunnallaan.

Ainoastaan Mika Kosonen kulkee teillä tietymättömillä, hänen reiteilleen poliisi pääsee yleensä liian myöhään. Kun naapurit soittavat seinän takaa kuuluvista huudoista, poliisin tullessa paikalle kaikki on jo tapahtunut. Kirjan lopussa kaikki toimijat pelkäävät tuntitolkulla samassa paikassa.

Jonkin verran Sipilä yritti valottaa myös Mika Koskisen taustaa ja motiivia. Lapsuudesta löytyi jotain, mutta se kaikki jäi maininnan tasolle. Nuorena Mika vaikutti olleen tavankansalainen, mutta jossain vaiheessa keitti yli. Huumeetko hänen aivonsa pilasivat?

Uhripeli on napakka toimintadekkari, jossa aiheena on perheväkivalta kuvattuna poliisin ja uhrien näkökulmasta. Tekijä jää oudoksi, eräänlaiseksi yksinäiseksi hirviöksi. Jospa joskus päästäisiin myös tekijän nahkoihin, miltä hänestä tuntuu kaiken keskellä kulkiessaan yksin pitkin öisiä kaupungin katuja.

 

Ritva Sorvali           

 

Ritvan dekkariarvostelut: