10 Kes 2018

Kari Häkämies, Kaksoiselämää. Teos 2017.

Julkaissut Ritva Sorvali

Häkämies väistelee tärkeimpiä aiheitaan

Kari Häkämies, Kaksoiselämää. Teos 2017.

Kaksoiselämää sijoittuu pääosin Helsinkiin, mutta myös Turku on vahvasti mukana. Turussa on ”pitkien puukkojen yönä” 1990-luvun alussa tehty merkittäviä kauppoja. Nämä kaupat vaikuttavat ihmisten toimintaan vielä tänäänkin.

Häkämies kuljettaa tarinaa pääosin poliisien Heikki Söderin ja Matti Jorosen näkökulmasta. Tähtitorninmäellä Helsingissä ammutaan nimittäin kirjan alussa perussuomalainen ex-ministeri Kari Pajari ja lakinainen Camilla Kronow. Etenkin Pajarin taustoja selvitellään, eduskunnan virkamiehistöä haastatellaan, Supokin hivuttautuu mukaan.

Vähän väliä poliisit hurauttavat autoillaan Turkuun ja takaisin. Ja yhä varmemmin näyttää Turun pitkien puukkojen yö nousevan esiin, ja sen mukana veroparatiisit, joihin Turun rikkaat ovat kiikuttaneet rahojaan verottajan tavoittamattomiin.

Tässä kirjassa on selvä miesnäkökulma. Naiset ovat lähinnä lyhythameisia, blondeja tai muuten hyvännäköisiä. Kun mennään vanhempaan ikäluokkaan naiset ovat ikäblondeja tai ryppyherkkuja ja juhlivat mummotunnelissa.

Häkämies kuljettaa juonta ihan kiinnostavasti, mutta loppuratkaisu tuntui minusta oudolta. Vaikutti siltä, että kirjailija on yrittänyt keksimällä keksiä sellaisen ratkaisun, joka kukaan ei varmasti ole voinut arvata. Niinpä se tuntuukin nimenomaan keksityltä ei oikealta.

Kuluneet sanonnat tupsahtelevat joskus esiin kuten, että jotakuta viedään kuin litran mittaa tai aviomies lensi pellolle kuin puukeihäs. Viimeistä sanontaa on hieman muokattu uudempaan muotoon, ja nämä sanonnat ovat kaiken kaikkiaan vähentyneet.

Mutta kun yhtenä tärkeänä aihepiirinä ovat 1990-luvun laman rahansiirrot, olisin toivonut jotain lähemmäksi tulevaa draamaa. Tuolloin moni menetti kaiken, mikä saattoi johtaa rajuihinkin tekoihin. Nämä kaikkensa menettäneet toimijat olisivat voineet olla enemmän keskiössä.

Ritva Sorvali    

 

Ritvan dekkariarvostelut: