12 Huh 2018

Pauliina Susi, Seireeni. Tammi 2017.

Julkaissut Ritva Sorvali

Kuolemansynnit juhlivat Seireenillä

Pauliina Susi, Seireeni. Tammi 2017.

Seireeni kuvaa Välimeren loistoristeilijää, joka kuljettaa viikon verran lähinnä eläkeläisiä satamasta toiseen. Pöydät notkuvat, valot palavat ja soitto soi. Joka paikka on täynnä tavaraa, kaupat ovat auki ympäri vuorokauden, yöt kuluvat juhlien ja aamuyöstä hypätään vaatteet päällä uima-altaaseen. Meno risteilyllä on sen mukaista, että ei tiedä ollaanko helvetissä vai paratiisissa.  

Suomalaiset sisarukset Ripsa Ja Leia, jotka ovat tulleet juhlimaan Ripsan synttäreitä. Heidän pöytäänsä ilmaantuu pari muuta suomalaista, salaperäinen Marina ja insinööri Timo Ratanen. Näillä kummallakin on jokin projekti meneillään, eikä sen sisältö täysin paljastu edes kirjan lopussa.

Samanaikaisesti kun Seireeni kuljettaa juhlijoita, suunnistaa Libyan rannalta pakolaisia kuljettava alus kohti Italiaa. Muutaman kerran viivähdetään tässä aluksessa, jossa meno on ihan toista luokkaa. Ihmiset ovat nälissään ja kylmissään, vesikin alkaa olla lopussa. Salakuljettajat pienentävät kuormaa heittämällä jonkun mereen.

Kolmas näkökulmataho on Suomi, josta käsin Leian tytär Viivi pitää yhteyttä äitiinsä. Myös Ripsan aviomies lähettää viestin vaimolleen. Ehkä myös Marinalla ja Ratasella on yhteyksiä Suomeen, mutta ne jäivät huterammiksi.

Leia ihmettelee, kun heillä on laivassa käytössään oma palvelija ympäri vuorokauden. Leia haastattelee palvelijaa ja muitakin laivan työntekijöitä ja saa selville heidän työolojansa, joissa ei ole hurraamista. Seireeni on mukavuuslippulaiva, jonka lait ja asetukset ovat ties minkä maan lakien mukaisia. Eli laivalla heitä palvelee eräänlainen puolilaittomasti palkattu pakolaisporukka.  

Seireeni on dekkarikin, jonka juoni pyörii sisarusten pöytäseurueen ja pakolaislaivan välillä, mutta kukin lukija selvittäköön sen itse. Päähuomion kirjassa vie risteilyn ylellisyys, tavaran paljous, loiston yhä räikeämpi toteutus, kaikenlaisen tuhlauksen kilpajuoksu. Uuden päivän ja etenkin illan pitää pyrkiä ylittämään edellisen loisto.

Nähdäkseni Pauliina Susi haluaa näyttää., miten eriarvoisessa maailmassa me elämme. Toiset kuolevat nälkään ja toiset saattavat kuolla ylensyömiseen. Tämä kaikki näkyy jo Seireenin sisällä, mutta erityisesti se näkyy, kun risteilyyn vertaan pakolaislaivan tilannetta.

Ehkä asioita olisi kuitenkin voinut hieman karsia. Nyt tuntui, että kirja ottaa kantaa maailman kaikkiin ongelmiin, lataa näytille pääosan kuolemansyntejä.  Lukija saa ähkyn asioiden paljoudesta. 

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: