30 Huh 2017

Marja Aarnipuro, Maakellarin salaisuus. CrimeTime 2017.

Julkaissut Ritva Sorvali
https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.1280310

Maakellarissa ei ollut kunnon salaisuutta

Marja Aarnipuro, Maakellarin salaisuus. CrimeTime 2017.

Maakellarin salaisuus sijoittuu noin pariin keväiseen viikkoon ja lähinnä Helsinkiin. Helsinkiläinen toimittaja Kaarina Riikonen on vuokrannut maatilaansa ulkopuolisille, ja nyt vapun jälkeen sen kellarista löytyy miehen ruumis.

Tietysti sekä toimittaja itse että poliisit ryhtyvät tutkimaan asiaa. Surmatun perhe ja muut läheiset puhutetaan, toimittajat vyöryvät paikalle, asiasta tulee suorastaan sensaatio, kun paljastuu että kuollut on teollisuusjohtaja.

Jostain syystä en kuitenkaan kiinnostunut tästä kirjasta. Kirjailija kertoo samat asiat moneen kertaan ja kuvaa tavallaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi suurin osa henkilöistä on joko entisiä missejä tai ainakin heihin verrattavia kaunottaria. Helsingin pintapiirit kuhisevat tapauksen johdosta, mutta siihen malliin, että tuli harpottua sivuja eteenpäin reippaanlaisesti.

Tässä kirjassa on kaksi kiinnostavaa henkilöä, ja he ovat toimittajan maatilan naapurit. Ensimmäinen naapuri on tavallaan myös mainitun maatilan talonmies Sauli Hannula, joka oli saanut potkut murhatun miehen tehtaasta. Sauli elelee katkeroituneena yksikseen omassa mökissään, kaljottelee eikä kuvia kumarra.

Toinen naapuri on 90-vuotias mummo, jolle ei tainnut riittää edes nimeä. Mutta hänet on parilla sivulla kuvattu elävästi luotisuorine taimirivistöineen.- Pitää jaksaa kastella joka päivä, sanoi nainen. – Ja harata täytyy vähän väliä, etteivät rikat pääse valloilleen. Nainen kertoo auliisti sekä Sauli Hannulasta että lähipiiristä muutenkin. Jospa tämä kirja olisikin sijoittunut enemmän näiden naapurusten lähipiiriin.

Kuvatun lehden toimituskunnasta kiinnostavin henkilö oli rikostoimittaja Pekka Nyman. Päähenkilöksi nostettu Kaarina Riikonen on liian sliipattu ja erinomainen tähän päärooliin. Päähenkilöön pitäisi löytyä jokin sellainen väylä, särmä, tahra, jonka kautta lukija pystyisi samaistumaan häneen ihmisenä.

Ritva Sorvali 

 

         

Ritvan dekkariarvostelut: