4 Hei 2016

Arnaldur Indirason, Jyrkänteen reunalla. Blue Moon 2011.

Julkaissut Ritva Sorvali
https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.62301

Ahneus ajaa islantilaispankkiirit jyrkänteelle

Arnaldur Indirason, Jyrkänteen reunalla. Blue Moon 2011.

Islantilaisdekkarissa Jyrkänteen reunalla on useitakin tarinoita, mutta keskeisimmäksi nousee Islannin pankkikriisin eteily, islantilaisten pankkiirien kyseenalaiset toimet johdannaisten ja velkakirjojen siirroissa, rahanpesussa ja veronkierrossa. Näistä kaikista alkaa löytyä aineistoa, kun poliisi ryhtyy tutkimaan tiettyjä kuolemantapauksia. Pankkiirit liikuttelevat niin suuria rahavirtoja, että jos joku rupeaa hiemankaan kyseenalaistamaan toimintoja, hänen riskinsä joutua ”onnettomuuteen” kasvaa.

Rahan ansaitsemisesta lienee pohjimmiltaan kyse myös kuvatun laitapuolen Andersin elämäntarinassa. Anders on lapsena joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, ja hänestä otettuja kuvia on saatettu myydä ties mihin. Yhtenä juonteena kirjassa on myös nykypariskuntien parinvaihto-orgiat, joista niistäkin joku keksii ansaitsemiskeinon ottamalla tilanteista kuvia ja kiristämällä kohteita kuvien julkaisemisella. Moni ihminen on siis Islannissa jyrkänteen reunalla, vaarassa syöksyä tuntemattomaan.

Tässä kirjassa asioita tutkii Sigurdur Óli eli reykjavikilaisen murharyhmän nuorempi poliisi. Sigundur opettelee yksinasuvan aikuisen miehen elämää, mutta joutuu vastaamaan äidin jatkuviin puhelinsoittoihin, tuntee huolta leikkaukseen joutuvasta isästään ja tapailee uuden kumppanin kanssa heilastelevaa entistä avovaimoaan.

Arnaldur Inridason kuvaa elävästi sekä miljöitä että ihmisiä. Sigurdurin kautta lukija tutustuu nyt ikään kuin menestyneempiin islantilaisiin, jopa sellaisiin, jotka ovat jossain yhteydessä Islannin talouden hurjaan nousukiitoon. Kuvaamalla uusien pankkisalien virtaviivaisia mustia kivikolosseja kirjailija kertoo, että täällä ei rahasta todellakaan ole puutetta. Samoin pankkiirien mahtitalot ja viimeisimmät automerkit kertovat omaa kieltään siitä, että näillä on millä mällätä.

Kuitenkin kirja alkaa elämän kolhiman Andersin kuvauksella ja päättyy tämän repaleiseen kuvaan talvisessa yössä. Jyrkänteen reunalla ollaan ihan huipulla, mutta myös pohjalla. Ahneus johtaa ihmisen jyrkänteen reunalle, tuntuu Arnaldur Inridason sanovan. Ja miten ajankohtainen hän onkaan näin sanoessaan.

Ritva Sorvali           

Ritvan dekkariarvostelut: