29 Huh 2016

Minna Ollikainen, Pirunkuru. Like 2015.

Julkaissut Ritva Sorvali

Kaivosta ei saa moittia kaivoskaupungissa

Minna Ollikainen, Pirunkuru. Like 2015.

Pirunkuru kuvaa Kolaria, jossa iloitaan uudesta kaivoksesta.  Etenkin kunta on kaksinkerroin kaivosyhtiön edessä eikä suvaitse juuri minkäänlaista kritiikkiä hanketta kohtaan.

Kolarissa aiemmin toiminut yritys oli ajautunut hankaluuksiin. Työntekijät on irtisanottu, omakotitalojen arvot romahtaneet ja kaupat lopettaneet. Uutta yrittäjää halutaan tukea.

Yhtenä näkökulmahenkilönä häärää paikallisen lehden uusi toimittaja. Hän tutkii taustoja, kuuntelee myös kriittisiä puheita, haastattelee eri tahoja ja yrittää luovia eri vaatimusten ristitulessa.

Tutkintoihin saa jonkinlaista vauhtia se, että Pirunkurusta löytyy paikallinen malminetsijä kuolleena. Kun aiempi kaivoshanke kaatui, melkoinen määrä paikkakuntalaisia jäi työttömäksi. Katkeruutta löytyy, osa vaihtoi tuolloin maisemaa.

Ollikainen kuljettaa rinnan vanhaa kaartia ja uudempia toimijoita. Vanha kaartikin on nyt jotenkin herännyt, muualle muuttaneita on tullut käymään, Kolarissa alkaa tapahtua. Luottamus uuteen kaivosyhtiöön ei kuitenkaan ole parhaimmillaan.

Lapinmurteiset repliikit luovat tarinaan paikallista väriä. Samoin toimivat paikannimet, henkilöiden nimet ja runsas miljöökuvaus. Pirunkuru tulee lähelle lukijaa, vaikka itse päätarinat jäävätkin hieman auki.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: