16 Kes 2014

Jarkko Sipilä, Luupuisto. Crime Time 2014.

Julkaissut Ritva Sorvali

Kuolleet eivät vaikene

Jarkko Sipilä, Luupuisto. Crime Time 2014.

Luupuiston mukaan lause Kuolleet eivät vaikene, on väkivaltarikostukijoiden yhdistyksen motto. Tämä motto sopii hyvin Luupuistoa käsittelevän arvion nimeksi. Luupuistossa on nimittäin valtavasti uhreja, myös kuolleita uhreja. Ainakin kahden sukupolven lapset ovat uhreja, ja aikuiset miehet ovat sekä tekijöitä että uhreja.

Kun jostain löydetään pienikin ihmisen osa, sitä ruvetaan oitis tutkimaan. Tuo pieni osa kertoo nykytutkijoille dna:llaan ja muilla viesteillään vaikka mitä. Jos kyseinen dna on poliisin rekisterissä, henkilö voidaan esimerkiksi tunnistaa siitä.

Sipilä kertoo taas siitäkin kuinka poliisin sisällä kuohuu. Tai oikeastaan poliisissa on kaksi osastoa, pukumiehet ja kenttämiehet, ja näiden välillä on ylittämätön kuilu. Pukumiehet istuvat pöytiensä takana ja yrittävät parhaansa mukaan estää kenttämiesten työn, ainakin viedä siitä motivaation. Pukumiesten selustana on erityisesti syytettyjä suojeleva nykyinen lainsäädäntö, jolle kuulusteltavatkin naureskelevat.

Säästöt koskevat poliisiakin, mutta kuinka ne siellä tehdäänkään? Ne tehdään poliisissa sillä tavalla, että samalla menot kasvavat toisaalla hurjasti, mutta eipä hätää, tulipahan säästettyä siinä kohtaa, mihin pukumiehen sormi osoitti. Päähuomio tässä kirjassa onkin poliisin työssä, rikolliset ja uhrit ovat sivuasia.

Olisinkin toivonut enemmän muiden keskeisten henkilöiden taustojen selvittelyä. Tässä kirjassa monen ihmisen toiminnan motiivina on kosto, se on selvää ja ymmärrettävää. Mutta ne henkilöt, joille kostetaan, jäävät ikään kuin kasvottomiksi. Paha jää yksilöimättä, sen syihin kyllä vihjaillaan, mutta ne syyt jäävät ikään kuin selvittämättä.  

Poliisikomisario Suhosen loppukuvio oli taas suhosmaisen hurja. Ilman sitäkin tässä kirjassa olisi ollut sulattelemista, sillä Luupuisto on monella tavalla myös kantaa ottava kirja. Se ei kuitenkaan tyrkytä mitään, vaan lukija saa itse poimia kirjailijan vinkeistä haluamiaan asioita. Korjattavaa olisi monessa paikassa.

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: