16 Kes 2014

Minna Lindgren, Kuolema Ehtoolehdossa. Teos 2013.

Mummot painelevat pitkin Helsinkiä

Minna Lindgren, Kuolema Ehtoolehdossa. Teos 2013.

Kuolema Ehtoolehdossa kuvaa helsinkiläistä vanhustentaloa, jossa yli 90-vuotiaat mummot järjestelevät asioita. He kokevat pitkälti, että vanhusten hoito on ensisijaisesti rahastusta, valvontaa ja lääkintää. Jos joku vanhus avaa suunsa vaatiakseen muutosta johonkin, pian hänet lääkitään tokkuraiseen kuntoon ja kärrätään dementiaosastolle.

Vaikka kirjassa puhutaan ihan tosissaan sairauksista ja kuolemasta, myös huumori kukkii. Vanhukset ihmettelevät tämän tästä, että vieläkö he elävät ja vannottavat toisiaan, että ensi yönä et sitten kuole, koska meidän on huomenna mentävä yhdessä sen ja sen hautajaisiin.

Lääkkeistä puhutaan usein. Vaikuttaa siltä, että vanha ihminen ilman lääkkeitä on luonnonoikku, josta pitää päästä mitä pikimmin eroon. Niinpä lääkärit kilvan tarjoilevat lääkkeitä kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Vanhuksen pitää olla todella terävä, että pystyy vastustamaan jatkuvasti vastaan puskevia lääkekonsultteja.

Omaiset ovat tämänikäisillä katoava luonnonvara. Vain yhdellä mummolla, Irmalla, tuntuu olevan omaisia elossa, mutta he ovat jatkuvasti töissä tai jatkuvilla pitkillä maailmanympärysmatkoilla. Joten vanhukset tukeutuvat toisiinsa ja punovat yhdessä omia juoniaan hoitohenkilökuntaa vastaan.

Ehkä kaikkein vaikuttavin ja pelottavin ilmiö onkin kirjassa kuvattu hoitohenkilökunnan valta potilaan yli. Hoitajilla on valta arvioida, kuka tarvitsee minkäkinlaista lääkettä tai vartiointia, kuka on höperö ja kuka saa vielä juosta vapaana. Hoitajien moraalin pitää olla todella korkealla, jotta väärinkäytökset minimoituvat.

Ehtoolehto sijaitsee Helsingissä, joten nämä mummot pääsevät ajelemaan ratikoilla, he pääsevät kahville eri kahviloihin, ostoksille ja ihan vain kävelemään kadulle. He ovat keskellä elämää. Niinpä he viipottavatkin lähes päivittäin eri puolilla ja tarkkailevat ihmisiä.

Kuolema Ehtoolehdossa on ajatuksia herättävä ja samalla piristävä kertomus vanhuudesta.

Ritva Sorvali         

 

 

 

Ritvan dekkariarvostelut: