28 Tou 2013

Risto Juhani, Ei tikkua ristiin. Like 2012.

Pikkukaupungin kunnallispoliittista suhmurointia

Risto Juhani, Ei tikkua ristiin. Like 2012.

 

Risto Juhani marssittaa jo kuudetta kertaa komisarionsa Paavo Iisakki Pesosen tutkimaan pikkukaupungin kuolemantapausta. Paavo Iisakki on sairauslomalla, mutta innostuu töihin menosta ja hankkiutuu mukaan tutkimuksiin.

 

Risto Juhanilla on ainakin kaksi isoa aihetta. Ensinnäkin kuinka nuoret ja vanhat pärjäävät samassa työpaikassa. Paikkakunnalle on tullut nuori syyttäjä, joka on saanut poliisiaseman sekaisin, vanhojen asiantuntemusta ei arvosteta. Arvostaneeko tämä nuori sankari kenenkään asiantuntemusta?

 

Toinen aihe on kuolemantapauksen takaa paljastuva kunnallispoliittinen kähmintä. Kaksi isokenkäistä kaverusta yrittää peittää jälkiään, toinen on kunnan rakennuspuolen päällikkö ja toinen paikallinen rakentaja. Helppo on ollut ohjata kunnan urakat sopivalle yrittäjälle, etenkin kun voitelu on hoitunut liukkaasti.

 

Jonkin verran Risto Juhani harrastaa lupsakkaa tarinointia. Tämä puoli tulee esiin Saara-vaimon kautta. Tämä on hoitamassa perheasioita tyttären luona, sillä Pesoset ovat saamassa uuden lapsenlapsen. Mutta on kirjassa myös tiukkaa tutkintaakin. Tästä puolesta pitää huolen poliisijoukon tekninen tutkija.

 

Odotin loppuratkaisulta hieman enemmän. Odotin että kuolemantapaus olisi vielä selkeämmin nivoutunut kunnallispoliittiseen suhmurointiin. Tässä kirjassa oli ainekset vaikka kuinka tiukkaan vallankäytön analyysiin.

 

Mutta näinkin Ei tikkua ristiin on kiinnostava pikkukaupunkikuvaus. Etenkin lopun selittelemättömyys tuntui hyvältä. Lukija sai tehdä annetuista vinkeistä omat johtopäätöksensä.

 

Ritva Sorvali

 

Ritvan dekkariarvostelut: