17 Jou 2012

Marko Hautala, Unikoira. Tammi 2012.

Unikoira ei päästä helpolla sisälleen
Marko Hautala, Unikoira. Tammi 2012.

Unikoira kertoo yliopistolla työskentelevästä Joonaksesta, jonka elämää pelottava unikoira alkaa yhä enemmän hallita. Kirja kuvaa Joonaksen työoloja, työkavereita ja myös hänen vapaa-aikaansa.
 

Hän käy jossain tietoisuuden avartamisryhmässä, josta koirakuvakin saattaa olla peräisin. Melko isossa roolissa on Joonaksen kouluaikainen kaveri Jyri, jolle Joonas ei oikein osaa sanoa eitä. Jyri vie Joonasta, koira vie Joonasta, onko Joonaksella enää sananvaltaa omaan elämäänsä?
 

Mielestäni Unikoirassa on liikaa erilaisia tasoja. Siinä kuvataan muun muassa kahden kaveruksen, Fritzen ja Jonaksen matkaa. He etsivät unenantajaa. Vaikka ainakin toinen on mukana kirjan lopulla myös Joonaksen todellisuudessa, en ymmärtänyt miesten mukanaoloa kirjassa.
 

Myös Joonaksen naisystävä Anita jää jotenkin puoleksi ilmaan, kuka hän oikein oli ja miten hänelle kävi? Kirjan loppua kohti mennessä myös Joonas tuntuu nousevan ilmaan, ikään kuin hän ei enää olisi sama Joonas. Sairastuuko hän? Vai onko hän koko ajan sairas?
 

Joonas on eronnut pitkäaikaisesta suhteesta ja tavallaan etsiskelee paikkaansa elämässä. Vaikka Joonaksen entinen naisystävä Meeri ei varsinaisesti ole mukana kirjassa, hän ja Joonaksen työpaikan naiset ovat kirjan uskottavimpia henkilöitä.
 

Mitä Marko Hautala hakee Unikoiralla, se ei minulle selvinnyt. Ehkä kirja pitäisi lukea uudelleen tai antaa olla. Kirjoja on kuitenkin niin paljon, sellaisiakin, joiden aiheeseen ja teemaan pääsee vähemmällä puurtamisella sisälle. Unikoira vaatii ainakin minulta liikaa ponnisteluja.
Ritva Sorvali      
 

Ritvan dekkariarvostelut: