7 Jou 2012

Nina Peura, Kuolemankukkia. Mäkelä 2012.

Romanttinen murhajuttu Helsingistä
Nina Peura, Kuolemankukkia. Mäkelä 2012.

Kuolemankukkia on Nina Peuran esikoisdekkari. Se on sujuvasti kirjoitettu tarina noin kolmikymppisistä hesalaisista, tulevista psykologeista ja lääkäreistä. Nämä juhlivat yhdessä, suunnittelevat yksityispraktiikkaa, käyvät treffeillä, vaihtavat pareja ja elävät vielä villiä ja vapaata nuoruuttaan.

Vaikka yksi kuolee, muut eivät tuosta pahemmin hätkähdä vaan jatkavat entiseen malliin. Näin ymmärsin käyvän. Vaikuttikin siltä, että kirjoittajaa kiinnosti enemmän, mitä kukakin laittaa päälleen illan tapaamisiin, miten mikäkin suhde etenee kuin varsinainen murhatutkimus.

Niinpä en löytänyt tämän dekkarin punaista lankaa. Dekkareiden kiinnostavinta asiaa eli motiivia ei kovin paljon käsitelty. Tässä kirjassa taustalla värjötteli hyvä aihe, eli miksi valtion korkeasti kouluttamat nuoret eivät halua mennä töihin julkiselle puolella vaan ovat jo vuosikausia suunnitelleet yksityisen terveysaseman perustamista? Tämä asia jäi vain maininnan tasolle, vaikka siitä olisi voinut punoa tarinaan sykettä.  

Nimi Kuolemankukkia oli hyvin valittu nimi. Ja itse murhan ratkaisu hoitui luontevasti. Harmi vain että murha tuntui olevan suunnilleen samanarvoinen tapahtuma treffeille menemisten ja muun touhun keskellä. Romanttisena viihteenä kirja varmaan menettelee tuollaisenaankin. Mutta tarvittiinko siinä murhaa?

Ritva Sorvali
 

Ritvan dekkariarvostelut: