8 Hei 2012

Katariina Souri, Polku. Tammi 2012. 400 sivua.

Julkaissut Ritva Sorvali

Johtaako polku valoon vai pimeään?
Katariina Souri, Polku. Tammi 2012. 400 sivua.
 

Kustantaja mainostaa Katariina Sourin Polkua psykologisena jännityskertomuksena, mutta enemmän kyseessä lienee avioliittoromaani tai ihmissuhderomaani. Jännitystä niissäkin voi olla mielin määrin.
 

Kirjan alussa suositun tv-haastatteluohjelman juontaja Aura häviää maisemista. Hän pakenee sukutilalleen ja ryhtyy nyt aikuisena naisena tutustumaan 25 vuotta sitten kuolleeseen äitiinsä. Sukukartanossa muistot palautuvat herkästi mieleen.
 

Toisaalla kirjailija kertoo 65-vuotiaasta Railista, joka opettelee eläkeläisyyttä ja yrittää pitää itsensä kurissa, että ei olisi koko ajan soittamassa aikuiselle pojalleen. Railin ja Auran tiet yhtyvät. Raili on ollut Auran äidin nuoruudenystävä ja ryhtyy perkaamaan Auralle tämän äidin elämää ja kuolemaa.
 

Katariina Souri (ent. Kata Kärkkäinen) pohtii julkisuuden vaikutusta ihmiseen, julkisuuteen himoamista, sen kammoamista, siitä hyötymistä ja sen uhriksi joutumista. Myös suvun tai perheen odotukset voivat samalla tavalla kuin julkisuus saattaa ihmisen lukkoon, jos niihin ei pysty sopeutumaan.
 

Auran äiti on kuollut epämääräisissä oloissa ja myöhemmin on päätelty, että hän olisi tehnyt itsemurhan. Miksi näin olisi käynyt, kyselee Aura? Miksi äiti halusi jättää hänet? Mikä äidille oli tärkeää, missä äiti pettyi? Sekä omista muistoista että Railin kertomuksista äidin kuva alkaa kirkastua Auralle.
 

Koska kirjaa oli mainostettu jännärinä, odotin loppuratkaisulta paljon enemmän. Romaani kuitenkin loppui kuten ihmissuhderomaani ainakin, jokin asia saatiin puitua läpi, mutta paljon jäi vielä auki.

Katariina Sourin kieli viehätti minua etenkin kirjan alkupuolella. Loppua kohden mennessä tämä viehätys laantui, ja tulipa mieleen sekin, että olisiko kirja voinut jopa lopettaa hieman aikaisemmin.
 

Ritva Sorvali   

Ritvan dekkariarvostelut: