11 Tou 2012

Kari Häkämies, Poliittinen ruumis. Crime Time 2012.

Julkaissut Ritva Sorvali

Mediamylläkän läpikäynti jättää syvät arvet
Kari Häkämies, Poliittinen ruumis. Crime Time 2012.
 

Kari Häkämiehen kolmas dekkari kuvaa paitsi tuttuja poliiseja Söderiä ja Jorosta sekä eduskunnasta pudonnutta ja kaikenlaisen konkurssin tehnyttä lääkäriä Jaakko Raskia. Raski on työlääntynyt valelääkärijupakassa saamaansa mediakohteluun ja aikoo kostaa toimittajalle. Tosin en oikein uskonut, että lääkäri kostaisi kuvatulla tavalla.
 

Kirjan alussa Raski sattuu olemaan kostoaikeissa samalla suunnalla, jossa hänen inhoamansa toimittaja samanaikaisesti suorastaan murhataan. Pian murhataan vielä toinenkin toimittaja. Raskin kosto jää aikomukseksi, mutta saako hän nyt murhasyytteet päälleen?
 

Etenkin juuri Raskin kuvauksessa tulee moneen kertaan mieleen, että Kari Häkämies näyttää tosiaan tietävän, mitä julkisuusmylläkkä kovimmillaan on. Hän tuntuu myös tietävän kuinka jokainen haluaa vain itse päästä vihreälle oksalle eikä kaihda keinoja tuohon päämäärään pyrkimisessä. Omat koirat saattavat purra kovimmin, kuten joku on viisaasti sanonut.
 

Samoin kuin kahdessa edellisessä dekkarissa tässäkin kuvataan yhteiskuntaa laidasta laitaan. Maunulalaiset työttömät ja eläkeläiset syövät puuroa ja raahustavat tarjouksesta toiseen, kun taas Etelä-Helsingin kivitaloissa valitaan hartaasti vuosikertaviinejä. Poliisit näkevät nämä vastakohdat.
 

Tieto on valtaa. Tiedon avulla voi kiristää kiipeliin joutunutta. Ja itselleen vahingollisen tiedon salaamiseksi ihminen on valmis ääritekoihin, etenkin silloin kun hänellä on paljon menetettävää. Raha ja valta ovat asioita, joita ei haluaisi menettää, niitä haluaa koko ajan lisää. Tästä kaikesta Häkämies kertoo Poliittisessa ruumiissa.
 

Pääosin ollaan Helsingissä, mutta kyllä poliisi Söderin veri vetää Kymenlaaksoonkin. Muutaman kerran hän käväisee Kotkassa. Koska tapahtumien motiiveja pitää etsiä myös menneisyydestä vanhat valokuvat ja eläkkeelle jääneet poliisit pitää jäljittää. Poliittinen ruumis on kiinnostava kirja, henkilöitä on tosin ehkä hieman liikaa.
 

Ritva Sorvali           

 

Ritvan dekkariarvostelut: