28 Jou 2011

Timo Sandberg, Kalmankokko. Karisto 2011.

Murhaaja hiippailee juhannuskokon äärellä
Timo Sandberg, Kalmankokko. Karisto 2011.
 

Timo Sandbergin poliisikaksikko Taru ja Heittola ovat muuttamassa Järvenpäästä Lahteen. Heittola potee eturauhasvaivoja ja Lahden poliisit kiehnäävät Tarun ympärillä. Kaksikon suhteen harmoninen jatko näyttää haasteelliselta.
 

Eletään juhannuksen aikaa. Paikallisen johtaja Tammirannan vaimo Lea on vastikään pudonnut Lahden vesitornista, ja nyt juhannuksena johtaja on kutsunut aikuiset lapsensa huvilalleen juhannuksenviettoon. Aamuyön tunteina johtaja itse löydetään kuolleena ja jopa puoliksi palaneena juhannuskokosta. 
 

Kalmankokko käsittelee vuoroin poliisien keskinäistä flirttiä ja vuoroin akuuttia Tammirannan perheen tragediaa. Tammirannan perheen lisäksi heidän huvilansa mailla on viettänyt juhannusta neljän nuoren seurue, lähistön veteraanimajalla on juhlittu porukalla ja muitakin yksittäisiä lähistön juhlijoita poliisi poimii kuulusteltaviksi.
 

Hieman petyin kirjan loppuratkaisuun ja tekijän motiiviin. Kaikkein keskeisin henkilö ei ollut kovin hyvin upotettu juhannusyön tapahtumiin. Oikeastaan kiinnostavampaa tässä kirjassa olikin poliisien välisten suhteiden kehittely. Ehkä juhannusyön taika tavallaan lietsoi sitä, että poliisitkin herkistelivät. Tarun ja Heittolan suhde on jonkin aikaa hieman heitteillä, mutta harharetkien jälkeen tilanne normalisoituu.
 

Kalmankukko on napakka ja keskitetty kirja. Se on parhaasta päästä Timo Sandbergin tuotantoa. On mielenkiintoista nähdä miten keskeisimpien poliisien homma alkaa Lahdessa sujua ja millaisiin aiheisiin Sandberg seuraavaksi tarttuu.
 

Ritva Sorvali  
   

Ritvan dekkariarvostelut: