Marko Leino, Ansa. Tammi 2009.

Jos joutuu antamaan pahalle pikkusormen – on ansassa
Marko Leino, Ansa. Tammi 2009.
 

Marko Leinon toinen dekkari Ansa yltää vähintäänkin samalla tasalle kuin viiden vuoden takainen Epäilys. Ansassa Leino kuvaa lähinnä huumekauppaa ja sen ympärillä pyöriviä eri tason vaikuttajia. Henkilöt ovat poliisia myöten kuka milläkin tavalla ansassa, kiikissä, sidottuja toimimaan tietyllä tavalla.  
 

Marko Leinon kirjan luettua karisee viimeinenkin harhaluulo siitä, että ihminen olisi täysin oman elämänsä herra ja oman onnensa seppä. Paljon on kiinni siitä, millaiset eväät kukin on sattunut saamaan ja miten sattuu olemaan oikeassa tai väärässä paikassa tiettyyn aikaan. Sattumalla on paljon tarjottavaa etenkin hapuilevalle nuorelle.
 

Kirjan alkupuolella Leino esittelee henkilöt ja näiden ”ammatit”. Huumekuskeillakin pitää olla myös niin sanottu kunniallinen ammatti. Tällaiseksi sopii esimerkiksi rakennusurakointi. Erittäin terävästi Leino kuvaa ketjutettua rakennustyömaata, johon kustakaan puoli-ilmaista työvoimaa rajojen takaa. Veroista ja alveista ei näillä työmailla huolta kanneta. Monta ongelmaa poistaisi käänteinen alvi, joka kirjan mukaan on muualla Euroopassa käytössä.
 

Tämä villisti toimiva rakennusbisnes on niin hyvä aihe, että olisin toivonut Leinon käsittelevän sitä enemmänkin. Toivottavasti hänen seuraava kirjansa keskittyykin nimenomaan tähän asiaan. Rakennusbisnekseen liittyy niin paljon ongelmia kuten vastuun pakoilu, tehtyjen virheiden korjaamattomuus, väärien materiaalien myöhempi vaihtaminen tai vaihtamattomuus ja monet muut ongelmat, joita syntyy kun tekijöitä ei enää löydy mistään.
 

Huumekauppa nousee viimeistään puolessa välissä kirjaa pääaiheeksi. Eri poliisiorganisaatiot, huumekaupan kotimaiset ja ulkomaiset vaikuttajat, pienkuriirit ja muut peliin pakotetut onnettomat ihmiset koettavat pärjätä kaiken keskellä. Poliisit ja rikolliset pelaavat keskenään omaa peliään, poliisi antaa joillekin liekaa lisää, jotta nämä ohjaisivat tutkivat paremmille apajille. Rikolliset antavat ilmi toisiaan ja harhauttavat poliisia vinkkiviesteillään. 
I

hmiset pelkäävät. Kun on antanut pahalle pikkusormen, se vie koko käden. Myöhemmin ei kysellä, mikä oli ihmisen elämäntilanne silloin kun hän pikkusormen antoi. Älykkäimmät kiristäjät ja alistajat suorastaan etsivät ihmisiä, jotka ovat jo valmiiksi pinteessä saadakseen nämä uhreikseen. Niinpä moni Ansan henkilö on ihan oikeasti ansassa.
 

Marko Laine kirjoittaa uskottavasti maailmanluokan rikollisbisneksestä. Kirjan loppupuolella tulivat mieleen Ilkka Remes ja Taavi Soininvaara, kun tapahtumat ryöstäytyivät huumelastin kuljetukseksi siihen liittyvään monen tason vartiointiin ja varmistukseen. Miten kaikki oikein loppujen lopuksi sitten menikään, jäi joiltain osin minulta hieman auki. Ruumiita tulee kuitenkin melkoisesti.
 

Pidin enemmän kirjan alkuosan ihmissuhdevirityksistä ja yhteiskunnallisista aiheista. Loppuosa keskittyi kokonaan tiettyyn tekeillä olevaan rikokseen ja sen onnistumiseen.
 

Ritva Sorvali     
 

 

 

Ritvan dekkariarvostelut: