27 Jou 2009

Andrea Camilleri, Eväsvoro. Wsoy 2005.

https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.146933

 

Sisilialainen Montalbano ei osaa puhua tunteistaan
Andrea Camilleri, Eväsvoro. Wsoy 2005.
 

Andrea Camillerin Eväsvoron punaisessa kannessa makaa tumma multainen naishahmo. Kuva kertoo lukijalle, miten tarinan keskeisimmälle naiselle on saattanut käydä. Tunisialainen Karima Moussa on siivoskellut muutamille eläkeläismiehille ja samalla tarjoillut näille muitakin palveluita. Karimalla on viisivuotias poika Francoise, joka nousee keskeiseen rooliin Montalbanon perhekuviossa.
 

Eväsvorossa Sisilia levittäytyy lukijan eteen Välimerenä, joka ylettyy Tunisian puolelle ja taas pohjoisessa manner-Italiana aina Roomaan ja Milanoon asti. Kun Montalbano ryhtyy tutkimaan sattuneita kuolemantapauksia, niille löytyy yhteys suorastaan italialaisen supon pääkonttorista. Näyttää siltä että huumekauppa ja muut rötöstelyt ovat levittäneet lonkeronsa valtion byrokratiaankin.
 

Valtiontason rötöstelyn ohella Eväsvoro kertoo maahanmuuttajanaisen asemasta Sisiliassa. Karima toimii juuri niillä aloilla, joilla hänelle on työtä: siivousalalla ja viihdyttäjänä. Kun hänestä tulee liian vaarallinen, kun hän on nähnyt liikaa, hänet eliminoidaan. Karima joutuu suuren luokan rötösherrojen pelinappulaksi.
 

Kirja pohtii myös isän ja pojan suhdetta. Montalbanon oma isä sairastaa eikä Montalbano saa kiskotuksi itseään sairaalaan. Kaiken kaikkiaan Montalbano muistuttaa hyvin paljon niin sanottua tavallista suomalaista miestä. Hän ei osaa puhua tunteistaan muille kuin kielitaidottomalle pikkupojalle, eikä hän myöskään suostu millään lailla hempeilemään.
 

Eväsvoro on erittäin hyvä romaani. Siinä kuvataan sekä poliisien työyhteisöä kaikkine virityksineen, kaupungin rikollismiljöötä, vanhoja ujohkoja herroja että Montalbanon omaa elämäntilannetta. Erityisen hyvin tulee taas esiin myös hänen tapansa virittää ansoja saadakseen rikolliset lähtemään liikkeelle. Tärkeää tässä on, mitä ja miten poliisi tiedottaa meneillään olevista tutkimuksista.
 

Ritva Sorvali

Ritvan dekkariarvostelut: