18 Tou 2009

Markku Ropponen, Suruaika päättyy, Kuhala. Tammi 2008.

Julkaissut Ritva Sorvali
Ritvan dekkarinurkan dekkariarvostelut: 

Suopursuhuuman pelossa pitkin Lapin kairoja

Markku Ropponen, Suruaika päättyy, Kuhala. Tammi 2008.

Markku Ropposen yksityisetsivä Otto Kuhala seikkailee tässä kirjassa Lapin suomailla. Alun riehakas kihlajaisonni päättyy surullisesti, Kuhala kolaroi Lapin-lomareissullaan. Niinpä alkaa tapahtumien selvittely, ja Kuhala lähtee myöhemmin kolaripaikalle. Etenkin kun saa toimeksiannon Lapin-matkaan.

Kuhalan suruaika päättyy tosin yllättävän nopeasti, oikeastaan jo kirjan alussa. Vaikka rakas kihlattu Anniina on juuri kuollut, ei se estä Kuhalaa vetristämästä suhdettaan vanhaan tuttuun Annukkaan. Ehkä Kuhala sureekin enemmän eroa rakkaasta koirastaan Jeristä, jolle myös koko kirja on omistettu.

Uudella Lapin-reissullaan Kuhala kaverinsa kanssa törmää Lapin mönkijöihin, keskikaljabaareihin, persoonallisiin yrittäjiin, poroihin ja soihin. Kaikki eivät pidä jyväskyläläisen yksityisetsivän paikalle tulosta. Jotain hämärää on lappilaisilla pääpukareilla menossa, mutta onko kyse uraaniesiintymästä, metsäkaupoista vai mistä?

Pidän enemmän niistä Kuhala-kirjoista, joissa Kuhala pysyy Jyväskylän maisemissa. Niissä päästään yleensä syvemmälle asioiden ytimeen. Mitä laajempi maantieteellinen kartta lukijan eteen avataan, sitä enemmän aikaa menee matkustellessa ja kaikenlaisessa matkaan liittyvässä havainnoinnissa. Ihmiset jäävät tyypeiksi.

Tätä kirjaa sitoo yhteen kappale Suopursuhuuma, jota tunkee koko ajan radiosta ja baarien levysoittimista. Vaikka keskiolutbaarien karvalakkiporukka vaikuttaa kaikkea muuta kuin hempeältä, romantiikka kukkii kuitenkin lauluvalinnoissa.

Ritva Sorvali