Ritva Kokkola, Kaupunginjohtajan kuolema. Myllylahti 2009.

Ritvan dekkarinurkan dekkariarvostelut: 

Valtataistelua lumilinnakaupungin huipulla
Ritva Kokkola, Kaupunginjohtajan kuolema. Myllylahti 2009.

Pienen pohjoisen merenrantakaupungin kaupunginjohtaja löydetään kuolleena. Edellisenä iltana on ollut pitkä valtuuston kokous, jonka jälkeen on menty vielä jatkoille, ja jatkoiltakin vielä jonnekin. Koalitiolla on ollut jotain mielessä.

Koalitio on pääpuolueiden yhteenliittymä, joka ajaa kaupunkia valtakunnan tietoisuuteen, muuttovoittoalueeksi ja kaikin puolin itseään isommaksi ja tärkeämmäksi. Tähän näkyvyyteen pyritään suurteoilla, jotka ainakin joitakin kaupunkilaisia suorastaan kauhistuttavat.

Ritva Kokkola tuntuu tietävän mistä kirjoittaa, kun hän kirjoittaa valtuuston puheenjohtajan, hallituksen puheenjohtajan ja muutaman muun kaupungin mahtihenkilön tekemisistä. Kun kirjassa melko paljon puhutaan kaavoituksesta ja muistakin taloushankkeista, muutama yrittäjä henkilögalleriassa olisi ollut kuitenkin paikallaan.

Mielestäni kirjan alkupuoli esittelee todella mielenkiintoisesti lumilinnakaupungin kunnallispoliittisen kiistelyn, eri ääripäiden kiihkeät kannanotot ja kaupunginjohtajan vaikean aseman kiistelyn keskiössä. Kirjan keskiosan koiran katoamisjuttu ja kaverusten mukava saunareissu eivät yltäneet tälle tasolle.

Lopussa kirja taas terästäytyy ja alkupuolen vakavuus ja huoli ihmisistä nousee päärooliin. Valtuuston puheenjohtajan pojan haastattelu on suorastaan vaikuttava ja samoin kirjan loppu, jossa kerrataan kaupunginjohtajan viime vaiheita. Kaikelle löytyy tavallaan luonnollinen selitys, ainakin hyvä motiivi.

Pidän Ritva Kokkolan pienestä ironiasta, jolla hän kuvaa kaupunkiaan. Esimerkiksi lumilinnan rakentamisesta kiistellään vuodesta toiseen, miksi laittaa rahaa pelkkään turistipyydykseen? Sotalapsipatsas oli aikoinaan saanut aikaan samanlaisen kiistelyn, vaikka nyt monet pitävät sitä vaikuttavana kuvana jopa itsestään.

Henkilöiden mukana kuljetaan pitkin kaupungin katuja ja samalla kirjailija sekä lämmöllä että ironialla esittelee itselleen rakkaita tienoita. Kun henkilöissä on sekä vanhoja että nuoria, kaupungin kuvasta tulee kohtalaisen kattava. 

Valtataistelu on aina kiinnostava kirjallisuuden aihe. Huipulla tulee, sinne eivät kaikki mahdu. Tämä aiheuttaa katkeruutta ja kaunaa. Joten ei muuta kuin peräämään oikeuksiaan ja osuuttaan vallankahvasta. Tästä syntyy hyvä tarina.
Ritva Sorvali