18 Elo 2008

Anja Gustafsson, Antiikkilipasto. Myllylahti 2008

Julkaissut Ritva Sorvali

Antiikkilipaston jäljillä Kruununhaan arvotalon katveessa

Anja Gustassonin esikoisdekkari kertoo antiikkiesineiden harrastajista ja yhden kallisarvoisen lipaston aiheuttamasta tapahtumaryppäästä. Lipaston omistusoikeus saa ihmiset tekemään jopa murhia.

Gustafsson kuvaa tarkasti tarinansa miljööt, huoneiden kalustukset, ihmisten vaatteet, kaikenlaiset esineet. Lisäksi hän kertoo tarkasti eri henkilöiden taustat, miksi nämä ovat mukana tarinassa, milloin kukakin on kenenkin viimeksi tavannut, kuka on kenenkin minkäkinlainen sukulainen.

Toistuvaa on myös suhteellisen runsas pitkien repliikkien käyttö. Repliikeissä kerrotaan runsaasti asiaa eivätkä kaikki kerrotut asiat ehkä välttämättä ole tarinan kannalta tarpeellisia. Nuoret ja vanhat puhuvat suunnilleen samalla tavalla yhtä hallitusti ja hillitysti, mitä hieman ihmettelin.

Maantieteellisesti liikutaan Helsingin Kruununhaan ja Tammisaaren välillä. Eläkeläinen Paula Roos asuu Helsingissä ja kiinnostuu talossaan tapahtuvasta kuolemantapauksesta, onko se todella itsemurha vai kenties murha. Neiti Marplen tyyliin Paula rupeaa keräämään tietoja oman teoriansa taakse.

Kaikkea tapahtuvaa värittää ylemmän keskiluokan hillitty charmi. Ainoastaan taustalla mahdollisesti jylläävä Venäjän mafia kertoo jostain muunlaisesta elämästä, mutta se kaikki jää taustalle. Uhrit ja tekijät jäävät sivuhenkilöiksi, päärooleissa ovat tutkijat ja näiden sukulaiset.

Antiikkiesineet ovat vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin ihmisten kuolemat ja loppuselvittely sujui ehkä turhankin helposti ja odotusten mukaisesti, odotin jotain yllättävämpää. Mutta kirjan rakenne on tyypillisen arvoitusdekkarin rakenne. Lopussa kaikki selviää.

Ritvan dekkariarvostelut: